“Isot kissat” tai “pienet kissat” ovat yleisiä kuvauksia kahdesta Felidae-heimon kategoriasta, joita käytetään erottamaan suuremmat ja voimakkaammat kissaeläimet niiden pienemmistä sukulaisista. Tämä erottelu ei perustu pelkästään kokoon, vaan siihen sisältyy myös muita biologisia ja käyttäytymiseen liittyviä ominaisuuksia.
Isot kissat eli suurkissat ovat tyypillisesti kuitenkin suurempia ja painavampia kuin pienet kissat. Niillä on vankka vartalo ja voimakkaat eturaajat ja leuat, joiden avulla ne pystyvät saalistamaan suuria saaliseläimiä.
Merkittävä fyysinen ero näiden kahden ryhmän välillä on äänihuulten rakenne. Isoilla kissoilla on erikoistunut kurkunpää, jossa on joustava nivelside, jonka ansiosta ne pystyvät karjumaan. Tämä kyky puuttuu pieniltä kissoilta niiden jäykän kurkunpään vuoksi. Pienet kissat pystyvät kuitenkin yleensä kehräämään yhtäjaksoisesti, kun taas isot kissat eivät pysty siihen.
Saalistaessaan suurkissat kaatavat usein suuria saaliita, kuten peuroja, puhveleita ja jopa nuoria norsuja. Kuten monet muutkin kissaeläimet, ne käyttävät tyypillisesti strategiaa, jossa ne väijyvät saalistaan ennen voimakasta hyökkäystä.
Sosiaalisen käyttäytymisen osalta leijonat ovat poikkeus suurista kissoista, sillä ne elävät sosiaalisissa ryhmissä, joita kutsutaan laumoiksi. Muut suurkissat, kuten tiikerit, leopardit ja jaguaarit, elävät useimmiten yksinäisinä ja merkitsevät ja puolustavat tarkasti laajoja reviirejään.
Mitkä kissat kuuluvat isoihin kissoihin?
Termillä “iso kissa” tai “suurkissa” voi olla eri merkityksiä riippuen mitä luokittelujärjestelmää käyttää, tai mihin aikaan se on tehty.
Isoilla kissoilla tarkoitetaan kuitenkin kaikkein yleisimmin mitä tahansa Panthera-suvun viidestä jäsenestä (tiikeri, leijona, jaguaari, leopardi, lumileopardi).
Niiden lisäksi myös Felinae-suvun gepardi ja puuma lasketaan isoiksi kissoiksi, vaikka ne eroavatkin fyysisesti muista suurkissoista ja jossain määrin myös muista pienistä kissoista.
Suurkissoilla on omia alalajejaan, kuten esimerkiksi leopardeilla erittäin uhanalainen amurinleopardi, tai tiikereillä intiantiikeri, sekin uhanalainen.
Alun perin suurkissa-termiä käytettiin kuvaamaan neljää ja ainoaa karjuvaa kissaa: leijonaa, tiikeriä, jaguaaria ja leopardia. Nykyään kyseistä termiä käytetään usein yleisessä merkityksessä kuvaamaan suurimpia luonnonvaraisia kissoja.
Suurkissoilla voidaan siis nykyään viitata kaikkiin Pantherinae-alaheimoon kuuluviin kissoihin (leijona, tiikeri, jaguaari, leopardi, lumileopardi, puuleopardi ja borneonpuuleopardi) ja Felinae-alaheimon kahteen suurimpaan kissaan (puuma ja gepardi).
Lista isoista kissoista
Isoja kissoja katsotaan nykyään olevan siis yhdeksän. Seitsemän niistä ovat Pantherinae-alaheimossa, ja kaksi Felinae-alaheimossa.
Pantherinae-alaheimo:
- Leijona
- Tiikeri
- Jaguaari
- Leopardi
- Lumileopardi
- Puuleopardi
- Borneonpuuleopardi
Felinae-alaheimo:
- Gepardi
- Puuma
Isojen kissojen tieteellinen luokitus
Jokainen elävä olento maapallolla on nimetty ja luokiteltu. Nämä biologiset luokitukset, joita kutsutaan myös taksonomiaksi, osoittavat, miten eri elävät olennot liittyvät toisiinsa. Suurkissojen biologinen luokittelu toimii samalla tavalla.
Elävien olentojen luokittelu alkoi Aristoteleen toimesta yli 2300 vuotta sitten. Hän loi kaksi ryhmää, eläimet ja kasvit, ja jakoi sitten eläimet kolmeen alaryhmään – eläimiin, jotka voivat lentää, kävellä tai uida.
Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Linnaeus loi 1700-luvulla järjestelmän eliöiden eli organismien kuvaamista ja ryhmittelyä varten. Linnaeusta kutsutaankin usein “taksonomian isäksi”.
Myös suurkissoilla on siis oma paikkansa luokituksessa. Tämän luokittelun mukaan suurkissat kuuluvat:
- Eläinkuntaan (monisoluiset organismit, joilla on hermosto)
- Chordata Phylum -heimoon (ryhmät, joilla on samankaltainen ruumiinrakenne)
- Vertebrata-alaryhmään (selkärankaiset)
- Mammalia-luokkaan (nisäkkäät)
- Carnivora-lahkoon (lihansyöjät)
- Feliformia-alalahkoon (kissamaiset petoeläimet)
- Felidae-sukuun (kissat)
Kuten yllä mainittiin, Felidae-alaheimoja on kaksi: Pantherinae ja Felinae, ja molemmista löytyy isoja kissoja. Pantherinae- ja Felinae-sukujen uskotaan eronneen yhteisestä esi-isästä noin 11,5 miljoonaa vuotta sitten.
Pantherinae-alaheimo
Pantherinae-alaheimoon kuuluu 7 suurkissaa: leijonat, tiikerit, jaguaarit, leopardit, lumileopardit, borneonpuuleopardit ja puuleopardit.
Pantherinae-alaheimossa on kaksi sukua, eli ryhmää, joilla on samankaltaisia piirteitä ja ominaisuuksia. Nämä kaksi sukua ovat Panthera ja Neofelis.
Leijonat, tiikerit, jaguaarit, leopardit ja lumileopardit (vuodesta 2017) kuuluvat Panthera-sukuun. Puuleopardit ja borneonpuuleopardit kuuluvat Neoflis-sukuun.
Felinae-alaheimo
Felinae-alaheimoon kuuluu pienten kissojen (sekä myös kotikissarotujen) lisäksi vain kaksi suurkissalajia: gepardit ja puumat. Ne ovat ainoat kissat, jotka on kategorioitu sekä isojen että pienten kissojen joukkoon.
Felinae-alaheimossa gepardi luokitellaan Acinonyx-suvun jäseneksi, ja puuma luokitellaan Puma-suvun jäseneksi.
Kuten yllä mainittiin, Felinae-heimon jäsenet voivat kehrätä, mutta eivät karjua, mikä on yksi tunnetuimmista eroista isojen ja pienten kissojen välillä.