Cymric on manx-rodun pitkäkarvainen muunnos, joka on usein hännätön tai lyhythäntäinen. Sillä on vankka ja pyöreä vartalo, ja se on leikkisä ja älykäs.
Cymric-kissan fyysiset piirteet
Cymric on vankka ja pulleahko, keskikokoinen tai suuri kissa, jolla on puolipitkä turkki. Cymricin huomattavin piirre on hännän puuttuminen joillain yksilöillä.
Cymricit ovat peräisin samoista sukujuurista kuin manxit, joten ne voivat siis olla joko kokonaan hännättömiä, tai niillä saattaa olla vain 1-3 häntänikamaa. Joillain yksilöillä saattaa olla enintään yksi-kolmasosa hännästä, ja joillain saattaa olla kokopitkä häntä.
Niiden turkki on keskipitkä ja tiheä, hyvin muhkea kauttaaltaan, mikä korostaa rodun pyöreää ja pulleaa ulkonäköä. Cymricillä esiintyy kaikkia manx-lajin hyväksyttyjä värejä ja kuvioita.
Se painaa yleensä noin 3.6-5.4 kiloa.
Persoonallisuus ja käyttäytyminen
Cymric on seurallinen ja leikkisä, mutta vaikka se on lihaksikas ja urheilullinen kissa, se ei ole kuitenkaan kovin energinen. Cymric on miellyttävän puhelias, ja sillä on lempeä ääni, ei niinkään kovaääninen tai vaativa.
Se nauttii ihmisten seurasta, mutta pystyy viihdyttämään itseään myös silloin, kun perhe on töissä tai koulussa.
Cymric sopii rauhalliseen perhe-elämään
Cymric sopii hyvin perhe-elämään, kunhan lapset ovat tarpeeksi vanhoja kunnioittamaan kissan omaa tilaa ja käsittelemään niitä varovasti.
Cymric ei kuitenkaan viihdy hyvin kiireisessä tai meluisassa kodissa, jossa on hyvin pieniä lapsia. Tällainen ympäristö voi johtaa stressistä johtuviin käyttäytymisongelmiin.
Pääsy hyvin suojattuun pihaan tai suljettuun kissa-aitaukseen tarjoaa cymricille tilaa tutkia ja enemmän syytä olla aktiivisena, vaikka se tykkääkin loikoilla paljon. Raikas ilma ja auringonpaiste tekevät hyvää kaikille kissoille, mutta varmistathan, ettei cymric pääse karkaamaan, sillä se voi joutua lemmikkivarkaiden kohteeksi.
Mistä cymric on saanut alkunsa?
Vaikka puolipitkäkarvaisia pentuja on aina esiintynyt Mansaarella manx-kissojen pentueissa, kanadalaiset kasvattajat päättivät tuottaa niitä tarkoituksella uutena rotuna 1960-luvun alussa.
Rotu tuli kuitenkin suosioon vasta 1970-luvulla, jolloin jotkut roturekisterit tunnustivat ne omaksi rodukseensa, mutta jotkut vain jo olemassa olevan manx-rodun alatyypiksi.