Devon rex on erittäin älykäs kissarotu, jolla on kiharainen turkki. Jos sitä kouluttaa tarpeeksi, se voi jopa oppia hyppäämään, polvistumaan tai noutamaan käskystä. Ne ovat täydellisiä seurakavereita leikkisän luonteensa ja lempeän käytöksensä ansiosta.
Devon rexin fyysiset piirteet
Devon rex -kissalla on useita erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista roduista. Se on pieni tai keskikokoinen kissa, joka painaa yleensä 2.3-4.5 kiloa. Sillä on hoikka, lihaksikas vartalo, jossa on leveä rintakehä ja pitkät, hoikat jalat.
Rodun tunnusomaisimpia piirteitä ovat suuret, matalalla sijaitsevat korvat ja suuret ja leveät silmät, jotka voivat olla minkä väriset tahansa. Devon rexillä on korkeat poskipäät, lyhyt kuono ja vahva leuka.
Devon rexin ehkä erottuvin piirre on kuitenkin sen turkki. Toisin kuin useimmilla kissaroduilla, devon rexillä on hyvin lyhyt ja aaltoileva turkki. Tämä kihara turkki on pehmeän tuntuista, mokkanahkaa muistuttava, ja sitä voi olla kaikissa väreissä ja kuvioissa. Turkki kihartuu vartalon lisäksi myös hännässä ja joskus jopa korvissa.
Devon rexillä on geneettinen mutaatio, joka aiheuttaa sen kiharan turkin. Tämän mutaation vuoksi sillä on myös melko hauraat viikset ja kulmakarvat, jotka ovat myöskin ryppyisät, ja ne myöskin irtoavat helposti.
Toinen mielenkiintoinen piirre on sen varpaat. Ne ovat epätavallisen suuret ja hieman pyöreät, ja niitä kuvaillaan usein “peikkomaisiksi” tai avaruusolennon kaltaisiksi”. Herkästä ulkonäöstään huolimatta Devon Rex -kissat ovat tukevia ja vankkarakenteisia.
Persoonallisuus ja käyttäytyminen
Devon rex on luonteeltaan lannistumaton, utelias, ilkikurinen ja erittäin aktiivinen. Se haluaa olla mukana kaikessa, mitä teet. Devon rexit ovat valtavan ihmisläheisiä, ja ne käpertyvät mielellään syliisi. Ne tulevat aina myös valvomaan, kun luet tai laitat ruokaa, tai jos käyt vessassa!
Vaikka nämä kissat eivät olekaan erityisen äänekkäitä, ne saattavat pitää kitisevää tai sirkuttelevaa ääntä, jos jätät ne huomiotta. Niitä ei kannata jättää valvomatta pitkiksi ajoiksi, sillä ne kiipeilevät taitavasti ja voivat olla tuhoisiakin, jos ne kyllästyvät tai ovat yksinäisiä.