Itämainen pitkäkarva on englanniksi Oriental Longhair. Sen toinen muunnos on itämainen lyhytkarva (englanniksi Oriental Shorthair).
Alkuperä ja historiaaItämaisella pitkäkarvalla on sama alkuperä kuin lyhytkarvaisella sisarrodullaan
Itämainen pitkäkarva on saanut alkunsa samoista jalostuslinjoista kuin itämainen lyhytkarva ja siamilainen. Rotu syntyi, kun pitkäkarvageeni yhdistyi siroihin ja hoikkarakenteisiin kissoihin jalostuksessa. Tämä tapahtui erityisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Jalostuksen tavoitteena oli säilyttää siamilaisen ja itämaisen kissatyypin vartalonrakenne ja luonne, mutta lisätä siihen pehmeä, puolipitkä turkki.
Rotua kutsutaan kansainvälisesti nimillä Oriental Longhair tai Javanese (jälkimmäinen nimitys käytössä erityisesti CFA-järjestössä). Jalostuksessa käytettiin myös balineesin vaikutusta, koska rotujen piirteet ovat lähellä toisiaan. Suomessa se luokitellaan omaksi rodukseen ja kuuluu virallisesti hyväksyttyihin rotuihin.
Itämainen pitkäkarva tunnustetaan useissa kansainvälisissä kissajärjestöissä, kuten FIFe:ssä, TICA:ssa ja CFA:ssa (tosin CFA käyttää eri nimeä). Rotu ei ole yhtä yleinen kuin lyhytkarvainen sisarensa, mutta sillä on oma vakiintunut kasvattajakuntansa ja harrastajayhteisönsä.
Vaikka rotu ei ole kovin tunnettu suurelle yleisölle, sen ystävät arvostavat erityisesti sen ulkonäön ja luonteen yhdistelmää sekä monipuolista värivalikoimaa.
LuonneItämainen pitkäkarva on aktiivinen ja sosiaalinen kissarotu
Itämainen pitkäkarva on luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja kiintyy vahvasti omistajaansa. Se viihtyy sylissä ja osallistuu mielellään arjen askareisiin. Rodulle on ominaista myös puheliaisuus: se käyttää ääntään ilmaistakseen tarpeitaan ja tunteitaan, vaikkakaan sen ääni ei ole yhtä kantava kuin siamilaisella.
Kissa nauttii leikistä ja älyllisistä virikkeistä. Se oppii nopeasti, voi opetella temppuja ja usein myös viihtyy esimerkiksi valjaissa ulkoillessa. Rotu ei ole passiivinen, vaan tarvitsee seuraa, leikkiä ja virikkeitä säilyttääkseen hyvinvointinsa.
Koska kissa kiintyy ihmisiin vahvasti, se ei yleensä viihdy yksin pitkiä aikoja. Toisen kissan seura tai aktiivinen arki kotona ovat sille tärkeitä. Jos kissan sosiaalisia tarpeita ei huomioida, se voi turhautua tai stressaantua.
Rotu sopii erityisen hyvin koteihin, joissa ollaan paljon läsnä ja ollaan valmiita jakamaan aikaa kissan kanssa. Se palkitsee huomion hellyydellä, uskollisuudella ja aktiivisella läsnäololla.
Ulkonäkö ja fyysiset piirteetKissalla on puolipitkä, silkkinen turkki ja siro rakenne
Itämaisella pitkäkarvalla on samanlainen siro ja hoikka kehonrakenne kuin itämaisella lyhytkarvalla. Sen vartalo on pitkä ja sulavalinjainen, raajat ovat hoikat ja häntä pitkä ja usein hyvin tuuhea. Pään muoto on kiilamainen, ja korvat ovat suuret ja sijoittuvat leveästi. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä vihreät, paitsi valkoisilla yksilöillä, joilla voi esiintyä sinisilmäisyyttä tai kahta eriväristä silmää.
Turkki on puolipitkä ja silkkinen, ja se asettuu kehoa myötäilevästi. Aluskarvaa on vain vähän tai ei lainkaan, mikä tekee turkista ilmavan ja kevyen näköisen. Häntä on yksi selkeimmistä piirteistä: pitkä ja usein hyvin hapsuinen.
Värivalikoima on erittäin laaja. Rotu voi esiintyä yksivärisenä, kuvioituna tai vaikkapa savuvärisenä. Monimuotoisuus on osa rotutyypin viehätystä, ja värien kirjo tekee jokaisesta yksilöstä ainutlaatuisen. Alla kuva savuisesta suklaanruskeasta kissasta, ja artikkelin pääkuvassa yllä näkyy myös suklaanruskea itämainen pitkäkarva.
Pitkäkarvaisuus ei tee kissasta kookkaamman näköistä, mutta se vaikuttaa siihen, miten kehon ääriviivat näkyvät. Siinä missä lyhytkarvaisella rodulla vartalo erottuu selvästi, pitkäkarvaisella turkki voi pehmentää ilmettä ja antaa vaikutelman hieman pyöreämmästä kissasta, vaikka rakenne on sama.
HoitoSäännöllinen turkin hoito ja vuorovaikutus tukevat hyvinvointia
Vaikka itämaisen pitkäkarvan turkki on silkkinen ja ohut, se kaipaa säännöllistä hoitoa. Harjaus kerran tai pari viikossa auttaa ehkäisemään takkuja ja poistamaan irtokarvaa. Turkinhoito voi myös olla yhteinen hetki, josta kissa oppii nauttimaan, kun se tehdään lempeästi ja totuttamalla.
Leikki ja vuorovaikutus ovat keskeinen osa tähän rotuun kuuluvan kissan hyvinvointia. Se tarvitsee päivittäistä aktivoimista, oli se sitten leluilla leikkimistä tai kiipeilyä. Ulkomaailman seuraaminen ikkunasta tai valvottu ulkoilu pihalla voi tarjota myös paljon virikkeitä.
Ruokinta tulee suunnitella aktiiviselle keholle sopivaksi. Rodulla ei ole erityisiä ravitsemusvaatimuksia, mutta laadukas täysravinto, joka vastaa kissan energiatarpeita, tukee hyvinvointia. Painonhallinta on tärkeää, jotta hoikka rakenne säilyy terveenä.
Ympäristöön kannattaa luoda mahdollisuuksia liikkua ja leikkiä. Kissan kiipeilypuut, erinäiset muut tasot ja piilopaikat voivat tukea hyvinvointia ja antaa kissalle mahdollisuuden toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeita.
Rodun terveys ja elinajanodoteRotu on yleisesti terve ja pitkäikäinen
Itämainen pitkäkarva on pääosin terve rotu, jonka eliniänodote sijoittuu 12–15 vuoden väliin tai jopa pidemmäksi, mikäli kissa saa hyvää hoitoa ja elää turvallisessa ympäristössä. Kuten kaikilla kissaroduilla, yksilölliset erot voivat olla merkittäviä, ja perimä, ruokinta, ympäristö ja eläinlääkärihoito vaikuttavat suuresti kissan elinikään.
Rotu ei ole altis monille vakaville perinnöllisille sairauksille, mutta joitakin terveyteen liittyviä huolenaiheita voi esiintyä. Näihin voivat kuulua esimerkiksi sydänsairaudet, kuten hypertrofinen kardiomyopatia (HCM), sekä hammassairaudet, joihin kannattaa kiinnittää huomiota jo nuoresta iästä lähtien. Myös resorptiivinen hammassairaus (FORL) voi esiintyä joillain yksilöillä.
Säännölliset eläinlääkärikäynnit, hampaiden tarkistaminen ja ennaltaehkäisevä hoito ovat tärkeitä tämän rodun hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Kissan painoa on myös syytä seurata, koska vaikka rotu on luonnostaan hoikka ja aktiivinen, liikunnan tai ruokavalion epätasapaino voi vaikuttaa terveyteen.
Koska itämainen pitkäkarva on hyvin kiintyvää ja ihmiskeskeistä tyyppiä, myös psyykkinen hyvinvointi on keskeisessä roolissa. Stressi ja yksinäisyys voivat vaikuttaa kissan terveyteen negatiivisesti. Tasapainoinen arki, tuttu ympäristö ja sosiaalinen kanssakäyminen auttavat kissaa pysymään terveenä sekä fyysisesti että henkisesti.
Lähteet ja lisätietoa
- TICA – The International Cat Association. Oriental Longhair. https://tica.org/breed/oriental-longhair/
- Cats.com. Oriental Shorthair Cat: Characteristics, Personality, and Breed Information. https://cats.com/cat-breeds/oriental-longhair
- WebMD. What To Know About the Oriental Cat. https://www.webmd.com/pets/cats/what-to-know-oriental-cat
- Artikkelin pääkuva: Heikki Siltala, catza.net tai heikkisiltala.com, CC BY 3.0, Wikimedia Commons
Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 13. kesäkuuta 2025.
