Kartusiaani

Kartusiaani istuu kiipeilypuussa

Kartusiaani

Jaa artikkeli:

Kartusiaani on Ranskasta lähtöisin oleva vanha kissarotu. Sillä on siniharmaa turkki, kuparinsävyiset silmät ja rauhallinen luonne. Kartusiaani on lempeä seurakissa ja myöskin näyttelytarkoituksiin sopiva rotu. Vaikka sen historia ulottuu vuosisatojen taakse, nykyaikainen jalostus alkoi toden teolla vasta 1900-luvulla.

Alkuperä ja historiaaRodun historia ulottuu keskiajan Ranskaan

Kartusiaanin historia ulottuu ainakin 1500-luvulle, ja rotu on kuvattu jo silloisissa ranskankielisissä runoissa ja maalauksissa. Legendan mukaan ritarit toivat kaukaisia siniharmaita kissoja mukanaan ristiretkiltään, mutta varmin alku juontaa Ranskaan, missä rotu kehittyi luonnollisesti ennen dokumentoitua jalostusta.

1920-luvulla Légerin sisarukset löysivät Bretagne‑saaren Belle-Île‑en‑Mer alueelta luonnonvaraisia siniharmaita kissoja. He ryhtyivät vakiinnuttamaan kantaa, ja vuonna 1931 Mignonne de Guerveur voitti palkinnon Pariisin kissanäyttelyssä.

Toisen maailmansodan aikana rotu oli lähellä häviämistä. Jalostukseen oli pakko sekoittaa muiden rotujen, kuten brittiläisen lyhytkarvan ja persialaisen, linjoja, jotta geneettinen perusta säilyi. 1970-luvulla rotu tuotiin Kaliforniaan, minkä jälkeen CFA hyväksyi kartusiaanin näyttelyrotuna vuonna 1987. Nykyään kartusiaani tunnustetaan laajalti järjestöissä kuten TICA, CFA ja GCCF , ja rotu edustaa Ranskan kansallista kissaperimää.

Kartusiaani sylissä kissanäyttelyssä
Kartusiaani sylissä kissanäyttelyssä. (Kuva: Heikki Siltala - catza.net, CC BY 3.0, Wikimedia Commons)

LuonneKartusiaani on hiljainen, tunnollinen ja uskollinen kumppani

Kartusiaani on luonteeltaan lempeä ja jokseenkin varautunut. Se ei vaadi jatkuvaa huomiota, mutta hakeutuu usein lähelle omistajaa, puskien ja kehräten.

Rodulle on ominaista sen hiljaisuus. Se käyttää ääntään harvoin, ja silloinkin tyypillisesti vain kuiskailee tai tekee pieniä, hiljaisia äännähdyksiä kovaäänisen maukumisen sijaan. Tämä hiljainen kommunikaatiotyyli yhdistyy älykkyyteen: rotu oppii helposti temppuja, kuten noutamista.

Kartusiaanit voivat muodostaa erityisen siteen yhteen henkilöön, mutta ovat samalla ystävällisiä koko perheelle. Ne sopivat hyvin lapsiperheisiin ja rauhallisiin kotiympäristöihin.

Rauhallisuutensa ansiosta rotu sopii hyvin myös yksineläjille ja vanhemmille ihmisille, koska se on erittäin leppoisa ja sopeutuva.

Ulkonäkö ja fyysiset piirteetKartusiaani on pyöreä, lihaksikas ja "hymyilevä" kissa

Kartusiaanilla on keskikokoinen ja lihaksikas vartalo sekä lyhyet ja vankat jalat. Sen rakenne on “kivestä tehty”, kuten TICA kuvailee – vankka runko ilman kömpelyyttä ja geomeetrinen, vähän kettumainen rakenne.

Turkki on lyhyt, tiivis ja vedenpitävä, ja koostuu paksusta, villaisesta alus­karvasta sekä kovemmasta päällyskarvasta. Väriltään se on aina siniharmaa, sävyistä vaihdellen tuhkanharmaasta liilaan.

Kissan pää on pyöreä, poskipäät täyteläiset, ja leuoissa on leveä ilme, joka saa sen näyttämään ikään kuin se hymyilisi. Suuret ja mantelinmuotoiset, kuparinsävyiset silmät luovat hienovaraisen ja ystävällisen ilmeen.

Vaikka rotu on lihaksikas, se on ketterä ja notkea, mikä näkyy vaivattomassa liikkeessä ja saalistusreflekseissä. Kartusiaani on säilyttänyt monia piirteitä luonnonvaraisista esi-isistään.

HoitoKartusiaanin helppohoitoinen turkki vaatii vain ajoittaisen harjauksen

Kartusiaanin turkki on tiheä ja villainen, mutta se ei vaadi päivittäistä harjausta. Viikoittainen harjaaminen riittää. Päällyskarva pidättää vettä, ja aluskarva auttaa kissaa säätelemään lämpötilaansa. Karvanlähtökausina karvaa irtoaa enemmän, jolloin harjausta kannattaa lisätä.

Terveystarkastukset eläinlääkärillä, rokotukset ja hampaiden puhdistus kuuluvat normaaliin hoitoon. Koska rodulla voi olla taipumusta ylipainoon tai polvien löystymiseen (patellar luxation), on hyvä seurata kissan painoa ja liikkumista.

Kartusiaani ei vaadi erityisruokintaa, mutta laadukas, proteiinipitoinen ruoka tukee sen lihasrakennetta. Leikki ja kiipeily tukevat hyvinvointia ja pitävät kissan vireänä.

(Kuva: Nicolas Pamart, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons)

Rodun terveys ja elinajanodoteKartusiaani on pitkäikäinen ja yleensä terve, tosin rodulla löytyy jonkin verran sairauksia

Kartusiaanin elinajanodote on tyypillisesti 12–15 vuotta, ja oikein hoidettuna jotkut kissat voivat elää jopa 18–19-vuotiaiksi. Rotu on yleisesti terve ja geneettisesti vahva, mutta joitain terveysongelmia kuitenkin löytyy.

Terveysseurannassa on syytä huomioida polvien löystyminen (patellar luxation), jota esiintyi aiemmin enemmän, mutta jota vastuullinen jalostus on vähentänyt. Lisäksi hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) voi esiintyä, joten sydämen ultraäänitutkimus voi olla suositeltavaa.

Ruokavalion ja painon hallinta ovat tärkeitä. Liian lihava kissa voi kärsiä nivelongelmista ja metabolisista muutoksista, joten energian saannissa on hyvä olla tarkkana. Lisäksi virtsatien terveydestä kannattaa huolehtia esimerkiksi lisäämällä märkäruokaa nesteytyksen turvaamiseksi.

Säännöllinen eläinlääkäriseuranta, liikkumismahdollisuudet ja virikkeellinen kotiympäristö ovat avainasia sen pitkän iän ja hyvinvoinnin varmistamisessa.

Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 13. kesäkuuta 2025.

Lue seuraavaksi
Selkirk rex on rauhallinen ja kiharaturkkinen rotu, joka syntyi sattuman kautta 1980-luvun Yhdysvalloissa.
Egyptinmau on luonnostaan täplikäs ja vilkas rotu, luonteeltaan utelias ja sosiaalinen.
Thai on vanha kissarotu, joka tunnettiin aikoinaan siamilaisena.
Gepardit asustavat pääasiassa savanneilla ja niityillä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja ne ovat maailman nopeimpia maaeläimiä.
Aasiankultakissa on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva keskikokoinen luonnonvarainen kissa, joka tunnetaan silmiinpistävästä vaihtelevasta turkin väristään ja välttelevästä luonteestaan.
Donskoi on keskikokoinen, lihaksikas kissa, jolla on sphynx-rodun tavoin vähän (tai ei lainkaan) karvoja, mikä johtuu geneettisestä mutaatiosta.
Tuoreimmat
Suosituimmat
😺 Kissafaktaa

Tiesitkö, että kissoilla on erikoistunut solisluu? Toisin kuin ihmisillä, kissojen solisluu ei ole täysin kiinnittynyt, minkä ansiosta ne mahtuvat helposti ahtaisiin tiloihin ja liikkuvat joustavasti. Tämä auttaa kissoja tutkimaan ympäristöään huomattavan ketterästi ja ahtautumaan mahdottomilta tuntuviin tiloihin.