Kuriilien bobtail

Kuriilien bobtail istuu lumessa ulkona ja katsoo ylös

Kuriilien bobtail

Jaa artikkeli:

Kuriilien bobtail on luonnossa alkuunsa saanut kotikissarotu, jolla on tunnusomaisena piirteenä lyhyt ja pörröinen töpöhäntä. Sen turkki voi olla joko lyhyt tai puolipitkä, ja yleisilmeessä yhdistyy voimakas rakenne ja ketterä liike. Rotu on kotoisin Kuriilien saarilta, joilla se eli luonnonvaraisena ja mukautui haastaviin olosuhteisiin. Nykyään se tunnetaan rauhallisena, älykkäänä ja sosiaalisena kissana, joka sopii hyvin myös perhe-elämään.

Alkuperä ja historiaaKuriilien saarten puolivillit kissat

Kuriilien bobtailin juuret ovat Venäjän ja Japanin välisillä Kuriilien saarilla, joilla kissat elivät puolivilleinä useiden sukupolvien ajan. Saariston karut olosuhteet muovasivat rodusta sitkeän, sopeutuvan ja hyvän saalistajan. Näitä kissoja alettiin dokumentoida jo 1800-luvun loppupuolella, mutta järjestelmällinen kasvatus alkoi vasta Neuvostoliitossa 1900-luvun lopulla.

Rotu esiteltiin ensin venäläisille kissaharrastajille 1980-luvulla, ja siitä tuli nopeasti arvostettu  luonnonrotu. TICA tunnusti Kuriilien bobtailin virallisesti vuonna 2012, ja FIFe hyväksyi sen rotuna aiemmin Euroopassa. Kansainvälinen kiinnostus on kasvanut hitaasti mutta tasaisesti, erityisesti rodun erikoisen hännän ja mukavan luonteen vuoksi.

Rodun perimä on pitkälti luonnollista alkuperää, eikä sen kehityksessä ole hyödynnetty toisia kissarotuja. Tämä tekee siitä geneettisesti vahvan ja ominaisuuksiltaan ainutlaatuisen. Kasvattajat ovat pyrkineet säilyttämään alkuperäisen ilmeen ja terveen rakenteen jalostuksessa.

Kuriilien bobtailia pidetään edelleen harvinaisena rotuna kansainvälisesti.

Kaksi kuriilien bobtailia ruohikossa
Kuriilien bobtail -rotuinen emo ja sen pentu ruohikossa. (Kuva: TRUE KURILIANS, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons)

LuonneUtelias, rauhallinen ja perheystävällinen

Kuriilien bobtail on tunnettu rauhallisesta ja tasapainoisesta luonteestaan. Se ei yleensä ole erityisen äänekäs, mutta voi kommunikoida pehmeillä äänähdyksillä ja kehon kielellä. Kissa muodostaa usein vahvan siteen omistajiinsa ja viihtyy ihmisten seurassa, vaikka sillä on myös itsenäisen puolensa.

Rotu on älykäs ja utelias, ja se nauttii virikkeellisestä ympäristöstä. Se voi oppia avaamaan ovia, ratkaisemaan ongelmia ja jopa noutamaan leluja. Kuriilien bobtailin kanssa kannattaa leikkiä päivittäin, sillä se tarvitsee sekä fyysistä että henkistä aktivointia.

Rotu sopii hyvin lapsiperheisiin ja myös toisten eläinten, kuten kissojen tai koirien, kanssa elämiseen. Se on usein lempeä ja sopeutuu erilaisiin tilanteisiin, kunhan sillä on mahdollisuus vetäytyä rauhalliseen paikkaan halutessaan.

Vaikka rodulla on saalistajalle tyypillinen vaisto, se on kotona miellyttävä ja mukautuva seuralainen. Moni omistaja kuvaa sitä uskolliseksi ja ”koiramaiseksi” kissaksi.

Ulkonäkö ja fyysiset piirteetLyhyt töpöhäntä ja lihaksikas vartalo

Kuriilien bobtailin tunnistettavin piirre on sen lyhyt ja kiertynyt töpöhäntä. Häntä on uniikki jokaisella yksilöllä, ja se voi muodostua yhdestä tai useammasta mutkasta. Tämä häntämuoto johtuu geneettisestä mutaatiosta, eikä siihen liity tunnettuja terveysongelmia.

Kissan vartalo on keskikokoinen tai suuri, selvästi lihaksikas ja vahva. Takajalat ovat hieman pidemmät kuin etujalat, mikä antaa sille jäntevän, lähes kanimaisen liikkuvuuden. Yleisvaikutelma on luonnollinen ja tasapainoinen, mikä heijastaa rodun alkuperää luonnossa.

Kuriilien bobtailin turkki voi olla joko lyhytkarvainen tai puolipitkäkarvainen. Turkki on vettä hylkivä ja tiivis, ja siinä voi esiintyä erilaisia värejä ja kuvioita. TICA ja FIFe hyväksyvät laajan kirjon värejä, lukuun ottamatta joitakin hybridiin viittaavia kuten suklaata, lilahtavaa, ja kanelinruskeaa.

Kasvojen ilme on tarkkaavainen ja älykäs. Kissan silmät ovat suuret ja hieman soikeat, ja korvat ovat keskikokoiset ja suoraan pystyt. Ulkonäkö on voimakas, mutta ei aggressiivinen.

Oranssikuvioinen kuriilien bobtail. (Kuva: TRUE KURILIANS, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons)

HoitoTurkki ei vaadi erityistä hoitoa

Kuriilien bobtailin turkki on melko helppohoitoinen, etenkin lyhytkarvaisella yksilöllä. Molemmilla turkkityypeillä riittää yleensä harjaus kerran tai pari viikossa, joka poistaa irtokarvaa ja ehkäisee takkujen muodostumista.

Harjaamisen lisäksi tulisi tarkistaa korvat säännöllisesti ja leikata kynnet tarpeen mukaan. Silmät voi puhdistaa kostealla liinalla, jos niihin kertyy eritettä.

Turkki ei ole altis rasvoittumaan eikä vaadi erillistä pesua. Koska turkki on vettä hylkivä, kissan kylvettäminen voi olla haastavaa ja yleensä tarpeetonta.

Kuriilien bobtail-rodulla ei ole erityisiä ravitsemuksellisia vaatimuksia, mutta sen aktiivinen luonne hyötyy laadukkaasta ja proteiinipitoisesta ruokavaliosta. Liikuntaa tulisi tarjota sekä sisätiloissa että valvotuissa ulkotiloissa.

Kuriilien bobtail arvostaa rutiineja ja omaa tilaa, mutta se on myös seurallinen ja osallistuu usein perheen elämään. Sopiva hoito vahvistaa sen hyvinvointia ja tukee pitkää elinikää.

Rodun terveys ja elinajanodoteTerve rotu, jolla on pitkä elinikä

Kuriilien bobtail on yleisesti terve rotu, eikä sillä ole tiedossa erityisiä perinnöllisiä sairauksia, jotka olisivat laajasti levinneet rodussa. Tämä johtuu osittain sen luonnollisesta alkuperästä ja siitä, että rotu ei ole syntynyt risteyttämällä useita muita rotuja.

Rodun edustajat elävät usein 14–20-vuotiaiksi, mikä on keskimääräistä pidempi elinikä kissoilla. Hyvä hoito, tasapainoinen ravinto ja säännölliset eläinlääkärikäynnit tukevat pitkää ja tervettä elämää.

Vaikka rotu on geneettisesti vahva, yksilölliset erot ja mahdolliset piilevät sairaudet on hyvä huomioida. Kasvattajien tulisi teettää perusgeenitestit ja terveystarkastukset ennen jalostusta.

Joissakin tapauksissa töpöhäntä voi aiheuttaa lievää selkärangan jäykkyyttä, mutta vakavia luusto-ongelmia ei yleisesti esiinny. Rodun rakennetta ja liikkumista kannattaa kuitenkin tarkkailla erityisesti vanhemmalla iällä.

Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 10. kesäkuuta 2025.

Lue seuraavaksi
Pitkähäntäkissaa kutsutaan myös nimellä margai, ja se on Keski- ja Etelä-Amerikasta kotoisin. Sillä on laikullinen turkki, suuret silmät ja kyky laskeutua puista pää edellä kuin orava.
Maailman kaikista luonnossa elävistä kissalajeista yli 80 prosenttia on pieniä kissoja. Niitä esiintyy Afrikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Keski-Amerikassa ja Euroopassa.
Ilves on sopeutunut erilaisiin elinympäristöihin tiheistä metsistä Siperian lumisille alueille, ja se on helposti tunnistettavissa sen paksusta turkista ja korvatupsuista.
Kiinanaavikkokissa on Kiinan koillisella Tiibetin ylätasangolla kotoperäinen kissa, jolle on ominaista tiheä, punaruskea turkki ja joka on sopeutunut korkeisiin ja kylmiin ympäristöihin.
Marmorikissa on Kaakkois-Aasiasta kotoisin, ja se on tunnettu selvästi erottuvasta marmorikuvioisesta turkistaan ja puissa elämisestä.
Suurkissatyöryhmän kokouksen tarkoituksena oli tehostaa toimia suurkissoilla käytävän maailmanlaajuisen laittoman kaupan torjumiseksi.
Tuoreimmat
Suosituimmat
😺 Kissafaktaa

Tiesitkö, että kissoilla on erikoistunut solisluu? Toisin kuin ihmisillä, kissojen solisluu ei ole täysin kiinnittynyt, minkä ansiosta ne mahtuvat helposti ahtaisiin tiloihin ja liikkuvat joustavasti. Tämä auttaa kissoja tutkimaan ympäristöään huomattavan ketterästi ja ahtautumaan mahdottomilta tuntuviin tiloihin.