Manx on peräisin Mansaarelta
Manx-kissan juuret ovat peräisin Mansaarelta, joka sijaitsee Irlanninmeren keskellä. Manx-rotu on hännätön tai lyhythäntäinen, mikä johtuu luonnollisesta geneettisestä mutaatiosta. Tämä mutaatio on säilynyt rotupopulaatiossa saaren eristäytyneisyyden vuoksi.
Manx on yksi vanhimmista tunnetuista kissaroduista, ja se on mainittu historiallisissa asiakirjoissa jo 1700-luvulla. Rodun alkuperästä liikkuu myös kansantarinoita, mutta nykytutkimuksen mukaan hännättömyys on perua juuri mainitusta mutaatiosta.
Rotu on saanut virallisen aseman useissa kissajärjestöissä. Vaikka manx on harvinaisempi kuin monet muut rodut, se on edelleen suosittu erityisesti kissaharrastajien keskuudessa.
Manxin tunnusmerkki on lyhyt häntä
Manx-kissan tunnusmerkki on sen lyhyt tai puuttuva häntä. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja: osa manxeista on täysin hännättömiä (“rumpy”), toisilla on pieni häntätynkä (“rumpy riser”, kuten yllä olevassa kuvassa), ja joillain häntä on hieman pidempi (“stumpy” tai “longy”). Täysin hännättömät yksilöt ovat tarkimmin rotustandardin mukaisia.
Manxilla on keskikokoinen ja lihaksikas vartalo, joka on pyöreähkö ja tasapainoinen. Sen selkä on hieman kaareva, mikä antaa sille jäntevän ja valppaan ilmeen. Takajalat ovat selvästi etujalkoja pidemmät.
Turkki voi olla joko lyhyt- tai pitkäkarvainen. Pitkäkarvaista muotoa kutsutaan joskus nimellä Cymric. Väri- ja kuvioyhdistelmiä on monia, ja lähes kaikki värit ovat rotustandardin mukaan hyväksyttyjä. Karva on tiheä ja pehmeä, ja se vaatii säännöllistä harjausta erityisesti pitkäkarvaisilla kissoilla.
Manx on lempeä ja aktiivinen kissarotu
Manxit ovat lempeitä ja aktiivisia. Ne ovat myös älykkäitä ja leikkisiä kissoja, jotka muodostavat vahvan siteen ihmisiin. Monet omistajat kuvaavat niitä uskollisiksi ja jopa hieman “koiramaisiksi” seurakissoiksi.
Rodun älykkyys tekee siitä helposti koulutettavan. Manxit voivat oppia esimerkiksi noutamaan lelujaan tai kulkemaan valjaissa helpommin kuin useat muut kotikissarodut. Ne ovat usein myös uteliaita ja viihtyvät sekä ihmisten että muiden eläinten seurassa. Yleensä manxit tulevat hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa.
Vaikka manxit ovat aktiivisia, ne osaavat myös rauhoittua ja nauttia sylissä olosta. Ne eivät ole tyypillisesti äänekkäitä, mutta voivat kommunikoida omalla tavallaan, esimerkiksi hiljaisilla äännähdyksillä tai kehräyksellä. Ne viihtyvät erityisesti kodissa, jossa arvostetaan rutiineja.
Manx on lempeä ja aktiivinen kissarotu
Manx-kissojen geneettinen rakenne altistaa ne joillekin terveysongelmille. Hännättömyyttä aiheuttava geeni voi aiheuttaa synnynnäisiä selkärangan ja hermoston kehityshäiriöitä, kuten manx-oireyhtymää (Manx syndrome). Tämä voi johtaa esimerkiksi virtsarakon tai suolen toimintahäiriöihin.
Kaikki manxit eivät kuitenkaan ole sairaita, ja vastuullinen kasvatus vähentää merkittävästi sairauksien riskiä. Vastuulliset kasvattajat pyrkivät valitsemaan jalostukseen vain terveitä yksilöitä, joiden genetiikka ei altista vakaville ongelmille. Hännättömiä pentuja syntyy vain, jos molemmat vanhemmat kantavat hännättömyysgeeniä.
Hoitoon kuuluu normaalien perustoimien lisäksi huolellinen seuranta erityisesti pennun kehityksen aikana. Säännölliset eläinlääkärikäynnit, laadukas ravinto ja virikkeellinen ympäristö auttavat ylläpitämään manxin terveyttä. Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta karvan pituudesta riippuen.
Lähteet ja lisätietoa
- TICA – The International Cat Association. Manx. https://tica.org/breed/manx/
- Leeson, J. (Artikkeli päivitetty 2023). Manx. PetMD. https://www.petmd.com/cat/breeds/manx
- The Cat Fancier’s Association. Manx. https://cfa.org/breed/manx/
- The Governing Council of the Cat Fancy. Manx. https://www.gccfcats.org/getting-a-cat/choosing/cat-breeds/manx/
- Artikkelin pääkuva: TheEaterofCorn, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons
Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 8. kesäkuuta 2025.
