Norjalaiset metsäkissat ovat rakastavia, rauhallisia ja hyvin sopeutuvia perhe-elämään. Ne tunnetaan pitkästä, tiheästä turkistaan ja tuuheasta hännästään. Ne tunnetaan myös Norjan omana virallisena kissarotuna!
Norjalaisen metsäkissan fyysiset piirteet
Nämä kesykissat ovat joko keski- tai isokokoisia ja painavat noin 5,8-10kg.
Niitä voi olla minkä tahansa värisiä paitsi suklaanvärisiä, liloja tai siamilaiskuvioisia, ja niillä voi olla mitä tahansa valkoisia kuvioita tassuissa, rinnassa, vatsassa tai kasvoissa. Silmät voivat olla minkä väriset tahansa.
Keskimääräistä kissaa suurempi norjalainen metsäkissa on sekä tyylikäs että lihaksikas, ja sillä on vankka ruumiinrakenne ja upea, puolipitkä turkki. Sillä on pitkä, kolmionmuotoinen pää, tupsukorvat, pitkät jalat ja majesteettisen muhkea häntä.
Turkki on karvanlähdön takia kesällä vähän lyhyempi. Talviturkissa on täysi röyhelö kaulan ja rintamuksen ympärillä ja takajalkojen ympärillä on pörröiset “housut”.
Norjalaisen metsäkissan persoonallisuus ja käyttäytyminen
Norjalaiset metsäkissat ovat rakastavia, rauhallisia ja hyvin sopeutuvia perhe-elämään. Ne ovat lempeä ja ystävällisiä, eivätkä vaadi jatkuvasti huomiota. Ne viihdyttävät mielellään itseään jos ketään ei ole kotona, ja ovat myös tyytyväisiä, kun kodin väki on paikalla.
Norjalaisen metsäkissan luonne voi olla hieman varautunut vieraita kohtaan. Ne eivät myöskään ole kovinkaan paljon sylikissoja, koska ne saattavat tuntea olonsa tukalan kuumaksi paksun turkkinsa takia sylissä. Ne kuitenkin pitävät ihmisten hellyydestä ja fyysisestä kosketuksesta, ja ne nauttivat siitä, että saavat huomiota.
Mistä norjalainen metsäkissa on peräisin?
Uskotaan, että norjalainen metsäkissa on peräisin Skandinaviasta, ja sitä kutsutaan kotimaassaan Norjassa nimellä norsk skogkatt tai lyhyemmin vain skogkatt, ja se mainitaan viikinkien legendoissa ja mytologiassa.
Niiden villi ja järeä ulkomuoto, vankka ruumiinrakenne ja paksu, säänkestävä turkki merkitsevät sitä, että nämä kissat olisivat selviytyneet helposti skandinaavisessa ilmastossa ja matkustaneet ehkäpä myös laivakissoina.
Kasvattajat tekivät kovasti töitä niiden pelastamiseksi, sillä ne olivat vaarassa kuolla sukupuuttoon 1900-luvun alussa. 1970-luvulla otettiin käyttöön erityinen jalostusohjelma rodun suojelemiseksi. Ne saivat kuninkaallisen tunnustuksen kuningas Olafilta, joka nimitti ne Norjan viralliseksi kissaksi!
