Siperiankissa tunnetaan myös nimellä “Siberian Forest Cat” eli siperialainen metsäkissa, tai “Moscow Longhair” eli vapaasti suomennettuna Moskovan pitkäkarva.
Alkuperä ja historiaaVenäjän kylmissä metsissä alkuunsa saanut rotu
Siperiankissa on alkujaan luonnossa syntynyt rotu, joka on kehittynyt Venäjän arktisissa oloissa eli tyypillisesti kylmissä, tiheissä metsissä. Sen paksu turkki suojaa kissaa tehokkaasti ankarissa sääolosuhteissa. Rotu on ollut olemassa jo vuosisatoja, ja sitä esiintyy useissa venäläisissä kansansaduissa. Se oli erityisen arvostettu maatiloilla ja kodeissa erinomaisena hiirikissana.
Siperiankissojen järjestelmällinen jalostus alkoi vasta 1980-luvulla, jolloin rotu alkoi herättää kansainvälistä kiinnostusta. Venäjältä vietyjä yksilöitä alettiin rekisteröidä eri maiden kissajärjestöihin, ja rotu sai virallisen tunnustuksensa ensin Euroopassa ja myöhemmin myös Yhdysvalloissa. TICA tunnusti siperiankissan vuonna 1996 ja CFA vuonna 2006.
LuonneSiperiankissa on rauhallinen mutta utelias seurakissa
Luonteeltaan siperiankissa on ystävällinen ja tasapainoinen. Se ei ole ylikiihtyvä tai äänekäs, vaan yleensä rauhallinen ja sopeutuvainen eri tilanteisiin. Moni omistaja kuvailee siperiankissaa lempeäksi ja hyväluonteiseksi seurakissaksi, joka viihtyy sekä aikuisten että lasten kanssa.
Rotu on luontaisesti utelias, ja se tutkii mielellään ympäristöään. Se ei ole erityisen arka, vaan usein rohkea ja sosiaalinen vieraitakin kohtaan. Siperiankissa kiintyy perheeseensä vahvasti. Se saattaa hakeutua seuraan esimerkiksi sohvalle, mutta ei ole aina vaativa tai tunkeileva.
Rotu soveltuu hyvin monenlaisiin koteihin, kunhan sille tarjotaan tarpeeksi seuraa ja virikkeitä. Koska siperiankissa on sopeutuva ja rauhallinen, se voi menestyä sekä aktiivisessa lapsiperheessä että rauhallisemmassa aikuiskodissa.
Ulkonäkö ja fyysiset piirteetVankka rakenne ja kolmikerroksinen turkki suojaavat kylmältä
Rodun tausta kertoo sen luonnollisesta sopeutumisesta vaihteleviin olosuhteisiin. Toisin kuin monet muut kissarodut, siperiankissa ei ole keinotekoisesti muokattu, vaan sen piirteet ovat peräisin sen alkuperäisestä elinympäristöstä.
Siperiankissa on keskikokoinen tai suuri, voimakasrakenteinen kissa. Sen keho on lihaksikas ja hieman pitkä, mutta ei kovin siro tai hento. Rintakehä on leveä, ja jalat ovat vahvat. Tassut ovat suuret ja usein karvaiset anturoiden välissä, mikä auttaa kissaa liikkumaan lumisessa maastossa.
Pään muoto on pyöreähkö ja hieman kiilamainen, poskipäät ovat vahvat ja korvat keskimittaiset ja pyöristyneet. Silmät ovat suuret ja hieman vinot, ja ne voivat olla lähes minkä tahansa väriset. Erityisesti vihreän ja kullan sävyt ovat yleisiä.
Rodun erottuva piirre on sen kolmikerroksinen, paksu turkki. Alimpana on pehmeä alusvilla, jonka päällä on kaksi kerrosta pidempää karvaa, joista uloin on vedenkestävä. Talvisin turkki kasvaa erityisen paksuksi, ja keväisin tulee runsas karvanlähtökausi. Karvatyyppi voi hieman vaihdella yksilöittäin, mutta yleisesti turkki on puolipitkä ja hieman öljymäinen.
Värivaihtoehtoja on useita, ja lähes kaikki värit ja kuviot hyväksytään rotumääritelmissä, lukuun ottamatta joitakin hybridivärejä kuten suklaa tai lilanharmaa.
HoitoSiperiankissan turkkia tulee hoitaa säännöllisesti
Siperiankissan terve turkki ei yleensä takkuunnu helposti, mutta säännöllinen harjaus kerran tai kahdesti viikossa auttaa pitämään irtokarvat kurissa ja turkin hyvässä kunnossa. Karvanlähtöaikoina, kuten keväällä, harjausta tarvitaan useammin.
Kynsien leikkaaminen, korvien tarkastaminen ja hampaiden hoito kuuluvat yleisiin hoitorutiineihin, kuten muillakin kotikissoilla. Siperiankissoilla ei ole erityisiä rakenteellisia terveysongelmia, joten perushoidolla ja säännöllisillä eläinlääkärikäynneillä voidaan ylläpitää hyvää terveyttä.
Koska rotu on aktiivinen ja leikkisä, sille kannattaa tarjota virikkeitä, kuten kiipeilytelineitä, -puita ja leluja. Myös turvallinen ulkoalue tai valjasulkoilu voi olla mieluisaa. Siperiankissa ei yleensä ole kovin tuhoisa, mutta se nauttii tekemisestä ja ympäristön tutkimisesta.
Ruoan suhteen siperiankissalla ei ole erityisiä vaatimuksia, mutta koska se on voimakasrakenteinen ja liikkuvainen, laadukas ravinto tukee sen hyvinvointia. Painonhallintaa on hyvä seurata, erityisesti sisäkissoilla.
Rodun terveys ja elinajanodoteSiperiankissa on pitkäikäinen ja yleisesti terve
Siperiankissat elävät usein pitkän ja terveen elämän. Keskimääräinen elinikä on 12–15 vuotta, mutta jotkut yksilöt voivat elää vielä pidempään. Rotu on tunnettu hyvästä vastustuskyvystään ja yleisestä terveydestään, mikä liittyy sen luonnolliseen alkuperään ja monimuotoiseen perimään.
Vaikka rotu on yleisesti terve, joillakin siperiankissoilla voi esiintyä geneettisesti periytyvää hypertrofista kardiomyopatiaa (HCM), joka on sydänlihassairaus. Siksi vastuulliset kasvattajat testauttavat jalostuseläimensä ja seuraavat sukulinjoja. Eläinlääkärin suorittama sydäntutkimus on suositeltava etenkin kasvatukseen käytettävillä kissoilla.
Lähteet ja lisätietoa
- The Governing Council of the Cat Fancy. Siberian. https://www.gccfcats.org/getting-a-cat/choosing/cat-breeds/siberian/
- The Cat Fanciers’ Association. Siberian. https://cfa.org/breed/siberian/
- Seymour, K. (Artikkeli päivitetty 2023). Siberian. PetMD. https://www.petmd.com/cat/breeds/siberian
- Artikkelin pääkuva: COOLPIX P530, CC0, Wikimedia Commons
Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 14. kesäkuuta 2025.
