Turkkilainen angora

Turkkilainen angora seisoo ruohikossa ja katsoo taakseen

Turkkilainen angora

Jaa artikkeli:

Alkuperä ja historiaaTurkkilainen angora on vanha rotu

Turkkilainen angora on yksi maailman vanhimmista tunnetuista kissaroduista. Sen juuret ulottuvat Anatolian alueelle, nykyisen Turkin alueelle, missä se tunnettiin jo 1500-luvulla. Angoran kaupungin (nykyisin Ankara) mukaan nimetty rotu oli arvostettu erityisesti pitkäkarvaisen ja puhtaanvalkoisen turkkinsa vuoksi.

Eurooppaan rotu saapui 1600-luvulla ja sai pian suosiota aateliston keskuudessa. Kuitenkin myöhemmin 1800-luvulla turkkilainen angora sekoittui muihin pitkäkarvaisiin rotuihin, kuten persialaiseen, mikä johti alkuperäisen linjan harvinaistumiseen. Turkissa rotu säilyi omana linjanaan, ja se saatiin takaisin jalostusohjelmiin 1900-luvun puolivälissä.

TICA ja CFA tunnustavat turkkilaisen angoran omana rotunaan. Jalostuksessa painotetaan edelleen sen luonnollista alkuperää ja kevyttä, siroa rakennetta. Rotu säilyttää erityisasemansa myös Turkissa, jossa sitä pidetään kansallisaarteena ja suojellaan valtion tukemissa kasvatusohjelmissa.

LuonneLeikkisä, energinen ja lempeä kissa

Tämä rotu on leikkisä ja energinen, mutta myös lempeä ja rauhallinen oikeassa ympäristössä. Se nauttii korkeista paikoista ja seuraa ympäristöään tarkasti. Angora oppii nopeasti ja voi esimerkiksi opetella avaamaan ovia tai käyttämään interaktiivisia leluja.

Sosiaalisuudestaan huolimatta angora ei ole välttämättä sylikissa, vaan viihtyy omilla ehdoillaan. Se pitää ihmisseurasta, mutta arvostaa myös itsenäisyyttään. Toisiin lemmikkeihin se voi suhtautua vaihtelevasti – joihinkin se ystävystyy helposti, toisista se pysyttelee etäällä.

Kissan äänensävy on pehmeä ja laulava, ja se käyttää ääntään kommunikoidakseen omistajansa kanssa. Se saattaa tulla tervehtimään ovelle, pyytää ruokaa tai yksinkertaisesti vaan “jutella”.

Ulkonäkö ja fyysiset piirteetPerinteisesti valkoinen, mutta nykyään esiintyy myös muita värejä

Turkkilainen angora on keskikokoinen, mutta sen keho on hoikka, sulavalinjainen ja lihaksikas. Takajalat ovat hieman etujalkoja pidemmät, mikä tekee sen liikkeestä ketterän ja sulavan.

Rodun turkki on puolipitkä, hienolaatuinen ja silkkinen. Siinä ei ole pohjavillaa, mikä tekee siitä helpommin hoidettavan verrattuna moniin muihin pitkäkarvaisiin rotuihin. Häntä on pitkä ja tuuhea, ja sitä verrataan usein höyheneen. Turkki laskeutuu luonnollisesti vartalon muotojen mukaan.

Silmät ovat suuret ja mantelinmuotoiset, ja ne voivat olla lähes mitä tahansa väriä – siniset, keltaiset, vihreät tai eripariset. Varsinkin valkoisilla kissoilla eriparisuus on melko yleistä. Korvat ovat suuret, avoimet ja pystyssä.

Turkkilaisen angoran kasvonpiirteet ovat hienostuneet ja pehmeät. Pää on kiilamainen ja kuono suora. Kaikki piirteet tukevat vaikutelmaa sirosta, elegantista kissasta, mutta ilman ylikorostettua ulkonäkökeskeisyyttä.

Vaikka rodun tunnetuin väritys on valkoinen, nykyään hyväksytään useita muita värejä, mukaan lukien harmaa, musta, sininen ja tabby-kuviot. Valkoista väriä suositaan yhä etenkin näyttelyissä ja alkuperäislinjoissa. Yllä olevassa artikkelin pääkuvassa näkyy tabby-kuvioinen, savunharmaa yksilö, ja alla on kuva valkoisesta kissasta, jolla on eripariset silmät.

Valkoturkkinen turkkilainen angora
Tällä turkkilaisella angoralla on valkoinen turkki ja eriväriset silmät. (Kuva: Franzioseph, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons)

HoitoSäännöllinen harjaus ja virikkeet ovat tärkeitä

Turkkilaisen angoran turkki vaatii säännöllistä, mutta melko kevyttä huoltoa. Koska pohjavilla puuttuu, se ei takkuunnu yhtä herkästi kuin monilla muilla pitkäkarvaisilla kissoilla. Viikoittainen harjaus pitää turkin hyvässä kunnossa ja vähentää irtokarvoja. Terveystarkastukset ja vastuullinen jalostus ovat avainasemassa rodun hyvinvoinnin kannalta.

Angora tarvitsee virikkeitä ja päivittäistä leikkiä, jotta se pysyy onnellisena ja aktiivisena. Se hyötyy myös kiipeilytelineistä ja tarkkailupaikoista (kiipeilypuut, hyllyt yms. korkeat paikat), joista voi seurata ympäristöä.

Rodun terveys ja elinajanodoteValkoisilla kissoilla voi esiintyä kuuroutta

Yleisesti ottaen rotu on terve, mutta valkoisilla kissoilla voi esiintyä synnynnäistä kuuroutta, erityisesti sinisilmäisillä tai eriparisilmäisillä yksilöillä. Tämän vuoksi kuulo tulisi tarkastaa pentuiässä. Lisäksi jotkin rodun linjat voivat olla alttiita sydänsairauksille, kuten hypertrofiselle kardiomyopatialle.

Rotu elää usein 12–18 vuoden ikäiseksi, ja hyvällä hoidolla jopa pidempään.

Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 14. kesäkuuta 2025.

Lue seuraavaksi
Mustajalkakissa on yksi pienimmistä villeistä kissalajeista, ja se on kotoisin eteläisestä Afrikasta. Tämä yöeläin, jolla on tunnusomainen mustajalkainen ulkonäkö ja huomattavat metsästystaidot, viihtyy kuivilla alueilla saalistaen pieniä jyrsijöitä ja hyönteisiä.
Erittäin hyviä uutisia! Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan yhtä maailman harvinaisimmista kissoista, Iberian ilvestä, ei enää luokitella uhanalaiseksi.
Singapura on yksi maailman pienimmistä kissoista ja kotoisin Singaporesta.
Pyhä birma on lempeä, seurallinen ja rauhallinen rotu, jolla on siniset silmät ja valkoset "sukat".
Exotic on persialaisen lyhytkarvainen muunnelma ja muistuttaa sitä monin tavoin.
Hietakissa viihtyy Pohjois-Afrikan ja Keski-Aasian kuivilla aavikoilla ankarissa olosuhteissa. Se tunnetaan erinomaisesta kuulostaan, elää yöelämää ja syö pääasiassa jyrsijöitä.
Tuoreimmat
Suosituimmat
😺 Kissafaktaa

Tiesitkö, että kissoilla on erikoistunut solisluu? Toisin kuin ihmisillä, kissojen solisluu ei ole täysin kiinnittynyt, minkä ansiosta ne mahtuvat helposti ahtaisiin tiloihin ja liikkuvat joustavasti. Tämä auttaa kissoja tutkimaan ympäristöään huomattavan ketterästi ja ahtautumaan mahdottomilta tuntuviin tiloihin.