Turkkilainen van

Turkkilainen van, oranssivalkoinen

Turkkilainen van

Jaa artikkeli:

Alkuperä ja historiaaTämä rotu eli aikoinaan puolivillinä Turkissa

Turkkilainen van on kotoisin Itä-Turkin vuoristoiselta Van-järven alueelta, jossa kissat ovat eläneet puolivilleinä vuosisatojen ajan. Alueen ilmasto on vaihteleva, ja paikalliset kissat kehittyivät sopeutumaan niin kylmään kuin lämpimäänkin säähän. Rotu tuotiin Eurooppaan 1950-luvulla, kun brittiläiset kasvattajat toivat muutamia yksilöitä mukanaan Englantiin ja aloittivat jalostustyön.

Rotu sai nimensä alkuperäisen sijaintinsa mukaan. Se tunnustettiin virallisesti ensin Isossa-Britanniassa ja myöhemmin myös kansainvälisesti. TICA hyväksyi turkkilaisen vanin omaksi rodukseen vuonna 1979. Rotu on edelleen harvinainen, mutta se on saanut jalansijaa erityisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

On olemassa myös samankaltaisia kissoja, kuten turkkilainen vankedisi, joita esiintyy Turkin alueella, mutta jotka eivät täytä jalostuksen rotumääritelmiä. Nämä kissat voivat olla esimerkiksi täysin valkoisia.

LuonneUtelias ja aktiivinen kissa

Turkkilainen van on älykäs, utelias ja aktiivinen kissa, joka nauttii sekä fyysisistä että henkisistä virikkeistä. Se on sosiaalinen, mutta ei välttämättä viihdy sylissä – sen sijaan se seuraa mielellään ihmisiään huoneesta toiseen ja osallistuu arjen askareisiin. Rodun sanotaan olevan hieman koiramainen käyttäytymiseltään.

Yksi rodun erikoispiirre on kiinnostus veteen. Monilla turkkilaisilla vaneilla on tapana leikkiä vesikupilla, hypätä kylpyammeeseen tai istua hanan alla. Tämä ei kuitenkaan ole universaali kaikilla yksilöillä, mutta se on selvästi yleisempää kuin monilla muilla roduilla.

Van on usein puhelias ja ilmaisee tarpeitaan äänekkäästi. Se voi olla melko vaativa huomiosta ja kaipaa seuraa sekä tekemistä. Se sopii hyvin kotiin, jossa sillä on tilaa liikkua ja jossa sen älykkyyttä voidaan ruokkia leluilla, kiipeilypuilla ja vuorovaikutteisella leikillä.

Ulkonäkö ja fyysiset piirteetTuuhea häntä ja yksikerroksinen turkki

Turkkilainen van on keskikokoinen tai suuri kissa, jolla on pitkä, lihaksikas ja voimakas vartalo. Kissan rakenne on tasapainoinen ja urheilullinen. Urosten paino voi olla jopa kahdeksan kiloa, ja naaraat ovat hieman kevyempiä. Häntä on tuuhea ja suhteellisen pitkä.

Turkin rakenne on erityinen – se koostuu yhdestä kerroksesta eikä sisällä pohjavillaa. Turkki on puolipitkä ja silkkimäinen, ja sen sanotaan hylkivän vettä. Tämä ominaisuus on mahdollisesti peräisin rodun alkuperäisestä elinympäristöstä lähellä järveä. Kesäisin turkki voi olla lyhyempi, mutta talvisin se on tuuheampi.

Rodun tunnusmerkki on niin kutsuttu van-kuvio: suurin osa kehosta on valkoinen, ja väriä esiintyy vain päässä ja hännässä. TICA:n mukaan hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa punainen, musta, kerma ja kilpikonna. Silmät voivat olla meripihkanväriset, siniset tai eripariset.

HoitoTurkin harjaus tarpeen kerran viikossa

Turkin puuttuva pohjavilla tarkoittaa, että turkki ei takkuunnu helposti. Harjaus kerran viikossa riittää pitämään turkin kunnossa, mutta karvanlähdön aikaan harjausta voi olla tarpeen lisätä. Turkkia ei ole yhtä runsaasti ympäri vuoden, ja turkin pituus voi vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Rodun terveys ja elinajanodoteTurkkilaisella vanilla on hyvä yleisterveys

Rodulla ei ole erityisen yleisiä perinnöllisiä sairauksia, ja se tunnetaan yleensä hyvästä yleisterveydestään. Kuten kaikilla kissoilla, säännölliset eläinlääkäritarkastukset, laadukas ravinto ja riittävä liikunta tukevat terveyttä ja hyvinvointia.

Turkkilaisen vanin eliniänodote on noin 12–17 vuotta. Hyvin hoidettuna monet yksilöt elävät pidempäänkin. Rodun aktiivinen luonne säilyy usein pitkälle aikuisuuteen, ja vanit voivat pysyä leikkisinä ja uteliaina vanhoilla päivilläänkin.

Linkkien toimivuus on tarkistettu viimeksi 13. kesäkuuta 2025.

Lue seuraavaksi
Skotlannin villikissakanta on uuden tutkimuksen mukaan sukupuuton partaalla, ja suurin osa luonnossa elävistä kissoista on nykyään hybridejä.
Thaimaasta kotoisin oleva korat on siniharmaa, sosiaalinen ja ihmisystävällinen kissa.
Prionailurus javanensis on Javalta, Balilta ja Filippiineiltä kotoisin oleva pieni luonnonvarainen kissa, joka tunnetaan leopardin kaltaisista laikuistaan.
Skotlantilainen lurppakorva on rauhallinen, ystävällinen kissa, jolla on usein geneettisiä terveysongelmia.
Servaali on Afrikasta kotoisin oleva villikissa, joka tunnetaan ainutlaatuisesta ruumiinrakenteestaan: sillä on kaikista kissalajeista pisimmät jalat suhteessa ruumiin kokoon ja suuret korvat.
Metsäkissat ovat villikissan alalaji, joka kehittyi noin 650 000 vuotta sitten. Ne ovat myös nykyisen kesyn kotikissan esi-isä. Niitä verrataan usein raidallisiin tabby-kissoihin, joilla on suurempi pää, pidemmät jalat ja jykevämpi rakenne.
Tuoreimmat
Suosituimmat
😺 Kissafaktaa

Tiesitkö, että kissoilla on erikoistunut solisluu? Toisin kuin ihmisillä, kissojen solisluu ei ole täysin kiinnittynyt, minkä ansiosta ne mahtuvat helposti ahtaisiin tiloihin ja liikkuvat joustavasti. Tämä auttaa kissoja tutkimaan ympäristöään huomattavan ketterästi ja ahtautumaan mahdottomilta tuntuviin tiloihin.