Afrikanvillikissa (Felis lybica) on pieni villikissa, jota tavataan Afrikassa ja Aasiassa. Noin 173 000 vuotta sitten afrikkalaiset villikissat jakaantuivat kolmeen ryhmään, Lähi-idän villikissoihin, eteläisen Afrikan villikissoihin ja Aasian villikissoihin.
Sitä pidetään kotikissojen esi-isänä, ja sillä on ainutlaatuisia sopeutumismahdollisuuksia selviytyäkseen eri elinympäristöissä.
Afrikanvillikissaa kutsutaan joskus myös nimellä nubiankissa.
Fyysiset ominaisuudet
Kissan turkin väri vaihtelee hiekanharmaasta vaaleankeltaiseen tai punaiseen, ja naaman ympärillä on tummia raitoja. Se painaa 3-8 kiloa, on 35-40 senttimetriä pitkä ja 29-46 senttiä pitkä.
Värit vaihtelevat hiekanruskeasta harmaanruskeaan ja tummanharmaaseen. Päävärejä on 2. Toinen on harmaanruskea ja toinen teräksenharmaa. Tummempi muunnos esiintyy kosteammilla alueilla, kun taas vaaleampi löytyy kuivemmilta alueilta.
Sen turkissa on voimakkaita raitoja, jotka kulkevat pitkin kaulaa ja jalkoja ja muistuttavat raidallista tabby-kissaa, mutta raitoja on vähemmän ja ne ovat laajemmin toisistaan erillään.
Afrikanvillikissalla on yleensä kermanvärisiä laikkuja kurkussa, vatsassa ja etujalkojen välissä. Korvat ovat oranssinruskeat, eikä selässä ole keskellä valkoisia täpliä. Häntä on pusikkomainen ja tylppäkärkinen, toisin kuin kotikissoilla on kapeneva häntä.
Elinympäristö ja levinneisyys
Afrikanvillikissan maantieteellinen levinneisyysalue on laaja ja ulottuu Afrikkaan, osaan Aasiaa ja Arabian niemimaalle. Afrikassa tätä lajia tavataan pohjoisen Egyptissä ja etelän Etelä-Afrikassa. Aasiassa sen levinneisyysalueisiin kuuluvat muun muassa Arabian niemimaa, Turkki sekä osa Kazakstanin ja Turkmenistanin alueista.
Tämän villikissan uskotaan olevan myös kotikissan esi-isä, ja arkeologiset todisteet osoittavat, että kissa kesytettiin Lähi-idässä noin 9 000 vuotta sitten. Näin ollen sen geneettinen vaikutus näkyy maailmanlaajuisesti kotikissojen leviämisen myötä.
Elinympäristöjen monimuotoisuus
Afrikanvillikissa on erittäin sopeutumiskykyinen laji, joka pystyy selviytymään erilaisissa elinympäristöissä. Se viihtyy savanneilla, aroilla ja metsäympäristöissä lähellä vesilähteitä. Kissa sietää myös kuivia aavikkoympäristöjä, ja sitä tavataan esimerkiksi Saharan ja Kalaharin aavikoilla.
Lisäksi afrikanvillikissa asuu usein lähellä ihmisasutusta, koska siellä on saatavilla ravinnonlähteitä, kuten jyrsijöitä ja lintuja. Ihmisten asuinalueiden läheisyys johtaa kuitenkin usein risteytymiseen kotikissojen kanssa, mikä on merkittävä uhka luonnonvaraisten populaatioiden geneettiselle koskemattomuudelle.
Ruokavalio ja saalistaminen
Afrikanvillikissa on taitava saalistaja (kuten muutkin kissat!), ja jonka ruokavalio koostuu pääasiassa pienistä nisäkkäistä, kuten jyrsijöistä ja kaneista. Kissa saalistaa myös lintuja, hyönteisiä ja matelijoita. Afrikanvillikissojen on jopa havaittu metsästävän pieniä antilooppeja joissakin tapauksissa, vaikka tämä ei olekaan kovin yleistä.
Nämä kissat ovat ensisijaisesti yöeläimiä, jotka metsästävät pimeän suojassa, kun niiden saalis on aktiivisimmillaan. Ne käyttävät kyttäys- ja hyökkäystekniikkaa, jossa ne hiipivät kohteensa luo hitaasti ja äänettömästi ennen nopeaa ja tarkkaa hyökkäystä.
Saalistamisen vaikutus ekosysteemeihin
Tehokkaina saalistajina afrikanvillikissoilla on tärkeä rooli jyrsijäkantojen hillitsemisessä, mikä auttaa ylläpitämään ekosysteemien tasapainoa. Lisäksi niiden monipuolinen ruokavalio tarkoittaa, että ne pystyvät sopeutumaan saaliin saatavuuden muutoksiin.
Sopeutumiskykyisestä saalistustaidostaan ja ekologisesta roolistaan huolimatta afrikanvillikissaa uhkaa ihmisen toiminta. Ihmisten tunkeutumisen aiheuttama elinympäristön häviäminen ja helppojen ravinnonlähteiden saatavuus ihmisten asuinalueilla voi johtaa siihen, että kontaktit kotikissojen kanssa lisääntyvät, mikä johtaa risteytymiseen.
Lisääntyminen ja elinikä
Naaras saavuttaa sukukypsyyden yleensä noin 9-12 kuukauden iässä, kun taas urokset tulevat sukukypsiksi hieman myöhemmin. Afrikanvillikissoilla ei ole erityistä lisääntymiskautta. Sen sijaan ne voivat lisääntyä ympäri vuoden.
Lisääntymiskauden aikana urokset kilpailevat halukkaista naaraista. Paritteluun kuuluu myös kosiskelua. Onnistuneen parittelun jälkeen naaraalla on noin 63-68 päivän pituinen tiinehtymisaika. Tyypillinen afrikanvillikissojen pentue koostuu 1-5 pennusta, mutta 2-4 pentua on yleisempi.
Naaras huolehtii yksin pennuistaan ja luo pesäkolon eristäytyneeseen paikkaan. Naaras imettää ja hoitaa pentuja varmistaen niiden kasvun ja kehityksen. Kun pennut kasvavat, ne alkavat uskaltautua ulos pesäkolosta ja itsenäistyvät vähitellen. Ne oppivat emoltaan keskeiset metsästys- ja selviytymistaidot.
Noin 6-8 kuukauden iässä nuoret afrikanvillikissat alkavat hajaantua synnyinseuduiltaan ja perustaa omia reviirejään. Luonnossa niiden elinikä on yleensä noin 10-12 vuotta, mutta vankeudessa ne voivat elää jopa 15 vuotta tai enemmän.
Uhanalaisuus ja suojelu
Afrikanvillikissan uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen (Least Concern) Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan. Se tarkoittaa, että kissa tunnetaan hyvin, ja sen kanta on runsas tai vakaa.
Suurin uhka afrikanvillikissalle on risteytyminen kotikissojen kanssa. Koska villiintyneet kissat ovat laajalle levinnyt ongelma, puhdasrotuiset afrikanvillikissat ovat harvinaisia.