Prionailurus viverrinus eli kalastajakissa on keskikokoinen luonnossa elävä kissalaji, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Tämä ainutlaatuinen kissa on sopeutunut viihtymään kosteikoissa, ja sillä on huomattavat kalastustaidot ja erikoistuneet fyysiset ominaisuudet.
Kiehtovasta elämäntyylistään huolimatta kalastajakissaa uhkaa merkittävä vaara elinympäristön häviämisen ja huonontumisen vuoksi.
Kalastajakissan ulkonäkö ja ominaispiirteet
Kalastajakissa on kiehtova pieni kissalaji. Sillä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka poikkeavat huomattavasti monista muista kissalajeista, koska se elää puoliksi vedessä.
Ruumiinrakenne ja turkki
Kalastajakissa on vankkarakenteinen ja keskikokoinen tai suuri verrattuna muihin pieniin kissalajeihin, ja sen kehon pituus on 57-85 cm ja paino 5-16 kg. Sillä on lihaksikas rakenne, mikä on eduksi sen vesiympäristössä elämisen kannalta.
Sen turkki on tiheä ja karkea, jotta se suojaa sitä kylmältä vedeltä. Se on väriltään oliivinharmaa, ja siinä on tummia täpliä, jotka ovat järjestäytyneet pitkittäisiksi raidoiksi, jotka kulkevat pään päältä pitkin vartaloa.
Tunnusomaiset kasvonpiirteet
Kalastajakissan pää on suuri, ja sen kasvot ovat leveät ja litteät, minkä ansiosta se näyttää omaleimaiselta. Sillä on voimakkaat leuat, joiden avulla se saa kiinni ja pitää kiinni liukkaasta saaliista.
Sen korvat sijaitsevat matalalla päässä, kaukana päälaesta, kuten monien muiden kissojen, mikä estää veden pääsyn korviin uidessa. Sen silmät ovat suuret ja lähellä toisiaan, ja ne ovat sopeutuneet hyvään näkökykyyn yöllä ja vedenalaisessa metsästyksessä.
Mukautumiset vesielämää varten
Kalastajakissalla on lukuisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erinomaisen uimarin ja tehokkaan vedenalaisen metsästäjän. Sillä on osittain räpyläiset jalat, mikä on harvinaista kissaeläimillä ja helpottaa uintia ja kävelyä mutaisilla kosteikoilla.
Sen kynnet ovat terävät ja kaarevat, ja takajalkojen toisen ja kolmannen varpaan kynnet työntyvät hieman esiin, kun ne ovat sisäänvedettyinä, mikä auttaa tarttumaan liukkaaseen saaliiseen. Sen häntä, joka on melko lyhyt ja paksu, toimii uidessa peräsimenä, joka antaa tasapainoa ja suuntaa.
Elinympäristö ja levinneisyys
Kalastajakissoja tavataan pääasiassa kosteikoissa, kuten mangroveissa, rämeillä, soilla ja jokien varsilla kaikkialla Kaakkois-Aasiassa, muun muassa Intiassa, Sri Lankassa, Nepalissa, Bangladeshissa, Thaimaassa ja Indonesiassa. Ne ovat hyvin sopeutuneet tähän ainutlaatuiseen ympäristöön, jossa niiden erikoistuneet kalastustaidot tulevat käyttöön.
Nämä kissat ovat erinomaisia uimareita, ja niiden tiedetään saalistavan vesistöissä ja niiden läheisyydessä. Niiden suosimiin elinympäristöihin kuuluvat alueet, joilla on tiheä kasvillisuus, joka tarjoaa suojaa ja sopivaa saalista.
Nopean kaupungistumisen takia, sekä teollisen kehityksen ja kosteikkojen muuttamisen maatalouden tarpeisiin seurauksena kalastajakissojen elinympäristö kuitenkin häviää ja huononee, mikä johtaa populaatioiden vähenemiseen monilla alueilla.
Käyttäytyminen, ruokavalio ja saalistaminen
Kalastajakissa on ensisijaisesti yöeläin ja yksineläjä, ja yksilöt ylläpitävät reviirejä, jotka kattavat kosteikkoja. Nimensä mukaisesti tämä kissa on poikkeuksellinen uimari ja kalastaja.
Tarkan näkökykynsä ja terävien refleksiensä ansiosta kalastajakissa havaitsee ja pyydystää taitavasti kaloja, sammakoita ja muita vesisaaliita. Se metsästää myös muita kosteikon eläimiä, kuten rapuja, käärmeitä, sammakkoeläimiä ja pieniä nisäkkäitä.
Kalastajakissan ainutlaatuinen sopeutuminen on sen kyvyttömyys vetää kyntensä kokonaan sisään, mikä on harvinaista kissojen keskuudessa. Tämän ominaisuuden ansiosta se pystyy paremmin tarttumaan liukkaaseen saaliiseen vesiympäristössä ja pitämään siitä kiinni. Nämä kissat käyttävät kynsiään myös puihin kiipeämiseen ja epätasaisiin pintoihin tarttumiseen.
Kalastajakissat ovat tunnettuja ääntelystään, johon kuuluu erilaisia ääniä, kuten murina, sihinä ja maukuminen. Ne myös merkitsevät reviirinsä hajujäljillä ja raapimisjäljillä puihin tai muihin pintoihin.
Lisääntyminen ja elinikä
Kalastajakissan lisääntymisaika vaihtelee alueittain, mutta yleensä se ajoittuu kosteaan vuodenaikaan, jolloin saalista on enemmän saatavilla. Noin 63-70 päivän tiineyden jälkeen naaraat synnyttävät 1-4 pentua tiheässä kasvillisuudessa tai puiden koloissa sijaitseviin luoliin.
Kun ne kasvavat, emo tutustuttaa ne vähitellen kiinteään ravintoon ja opettaa niille keskeiset saalistustaidot.
Luonnossa kalastajakissojen eliniän arvioidaan olevan noin 10-12 vuotta. Niiden elinikä voi kuitenkin vaihdella riippuen tekijöistä, kuten elinympäristön laadusta, saaliin saatavuudesta sekä petojen ja ihmisen toiminnan aiheuttamista uhkista.
Suojelutoimet ovat ratkaisevan tärkeitä niiden elinympäristöjen suojelemiseksi ja tämän kiehtovan lajin jatkuvan eloonjäämisen varmistamiseksi.
Lähteet:
Big Cats Wild Cats – Fishing Cat (https://bigcatswildcats.com/fishing-cat/)
Smithsonian’s National Zoo – Fishing Cat (https://nationalzoo.si.edu/animals/fishing-cat)
International Society for Endangered Cats (ISEC) Canada – Fishing Cat (https://wildcatconservation.org/wild-cats/asia/fishing-cat/)
San Diego Zoo – Fishing Cat (https://animals.sandiegozoo.org/animals/fishing-cat)
The IUCN Red List of Threatened Species – Fishing Cat (https://www.iucnredlist.org/species/18150/221434864)