Kolokolo, jota kutsutaan suomeksi myös nimellä pampakissa, on tieteelliseltä nimeltään Leopardus colocola. Se on pieni luonnonvarainen kissalaji, jota tavataan pääasiassa Etelä-Amerikassa. Laji on saanut nimensä Etelä-Amerikassa sijaitsevan alankoalueen, pampan, mukaan, mutta sen tiedetään elävän erilaisissa ympäristöissä puoliavoimista autiomaista Andien ylätasangoille.
Nimestään huolimatta kolokolo ei rajoitu pelkästään pampasalueille, vaan se on levinnyt laajalle maantieteelliselle alueelle, mikä kertoo sen huomattavasta sopeutumiskyvystä. Sen käyttäytyminen ja ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti eri puolilla sen levinneisyysaluetta.
Kolokolon fyysiset ominaisuudet
Kolokolo on keskikokoinen kissa, jolla on paksu, pehmeä turkki ja vaihteleva kuviointi, mikä johtuu suurelta osin sen laajasta maantieteellisestä levinneisyydestä ja sen mukanaan tuomista erilaisista elinympäristöistä. Huolimatta turkin kuvioiden ja värien moninaisuudesta, sen piirteet antavat sille omaleimaisen ulkonäön pienten kissojen joukossa.
Silmiinpistävä turkki ja kompakti keho
Kolokolo on pituudeltaan 46-75 cm, ja sillä on lyhyt häntä, joka voi olla noin 23-29 cm. Se on melko pienikokoinen mutta jykevä, mikä antaa sille hieman kompaktin ulkonäön. Turkki on pitkä ja pehmeä, ja sen väri voi vaihdella suuresti harmaasta kellertävän ruskeaan, ja sen alapuoliset osat ovat vaaleammat tai jopa valkoiset. Vartalossa voi olla tummia täpliä tai raitoja, jotka joskus muodostavat kaistoja rintaan ja kaulaan.
Kasvojen piirteet ja raajat
Kolokololla on pieni pää, pyöristyneet korvat ja kellertävät tai meripihkanväriset silmät. Kasvojen piirteisiin kuuluu tummia viivoja poskissa ja silmien halki. Sen jalat ovat kohtuullisen pitkät, mikä auttaa sitä liikkumaan eri maastoissa. Mielenkiintoista on, että jalat ovat voimakkaasti karvapeitteiset, mikä mahdollisesti auttaa sitä kylmissä ja lumisissakin elinympäristöissä.
Elinympäristö ja levinneisyys
Kolokolo levittäytyy laajalle maantieteelliselle alueelle Etelä-Amerikassa Ecuadorista ja Kolumbiasta pohjoisessa Patagoniaan Etelä-Argentiinassa ja Chilessä. Pampakissa-nimestään huolimatta se esiintyy monissa eri elinympäristöissä, pampasruohoalueista metsiin, pensasmaisemiin ja jopa Andien ylätasangoille.
Kolokolon sopeutumiskyky erilaisiin elinympäristöihin on osoitus sen kestävyydestä. Maatalouden laajenemisesta ja kaupunkirakentamisesta johtuva elinympäristön nopea häviäminen ja huonontuminen ovat kuitenkin merkittäviä uhkia sille.
Käyttäytyminen ja saalistaminen
Kolokolo on pääasiassa yöeläin ja yksineläjä, ja se on erinomainen saalistaja, joka syö pääasiassa pieniä tai keskikokoisia nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä ja kaneja, sekä satunnaisesti lintuja ja matelijoita. Sen tiedetään myös saalistavan kotieläimiä, mikä valitettavasti johtaa usein konflikteihin paikallisten maanviljelijöiden kanssa.
Kolokolo elää yksin ja liikkuu öisin
Kolokolo elää monien kissalajien tavoin yksinäisenä. Se on pääasiassa yöeläin, ja sen toiminta on suurimmillaan hämärän aikaan eli aamu- ja iltahämärässä. Päivisin se vetäytyy piiloon levähdyspaikoille, kuten kallion rakoihin, tiheään kasvillisuuteen tai onttoihin puunrunkoihin.
Sen eristäytyvä luonne ja yöllinen elämäntapa tekevät siitä haastavan lajin suoralle havainnoinnille ja tutkimukselle.
Reviirin merkintä ja ääntely
Osana sosiaalista käyttäytymistään kolokolo käyttää hajumerkintöjä alueensa rajaamiseen, aivan kuten muutkin kissalajit. Se tekee sen virtsan suihkuttelulla ja jättämällä raapimisjälkiä puihin.
Vaikka ääntelyä ei ole hyvin dokumentoitu, se oletettavasti kommunikoi muiden pikkukissojen kaltaisilla äänillä, kuten sähinällä ja murinalla, ja mahdollisesti jopa kehräämällä.
Ruokavalio ja saalistustavat
Kolokolo on opportunistinen lihansyöjä. Sen ruokavalio koostuu pääasiassa pienistä nisäkkäistä, kuten jyrsijöistä ja kaneista, mutta se syö myös lintuja ja matelijoita. Vaikka yksityiskohtaisia tutkimuksia sen saalistuskäyttäytymisestä on niukasti, sen lyhyet ja tukevat jalat viittaavat siihen, että se noudattaa samanlaista strategiaa kuin muutkin pienet kissat: se väijyy saalista tarkasti ennen nopeaa yllätyshyökkäystä.
Kolokolon lisääntyminen ja elinikä
Luonnossa elävästä kolokolosta on melko vähän lisääntymistietoa. Uskotaan kuitenkin, että lajin tiineysaika on noin 80-85 päivää, jonka jälkeen naaras synnyttää yhdestä kolmeen pentua.
Sen tarkkaa elinajanodotetta luonnossa ei ole saatavilla, mutta samankokoiset villikissat elävät usein noin 9-13 vuotta. Vankeudessa, jossa saalistuksen ja tautien kaltaiset uhat ovat pienemmät, kolokolojen tiedetään elävän jopa 16 vuotta.
Onko kolokolo uhanalainen?
IUCN:n punaisella listalla kolokolo on tällä hetkellä luokiteltu “lähes uhanalaiseksi”. Lajia uhkaavat ensisijaisesti elinympäristön häviäminen ja pirstaloituminen maatalouden laajentumisen vuoksi sekä metsästys, jota harjoitetaan sekä turkiksen vuoksi että kostoksi karjan saalistuksesta.
Kolokolon suojelupyrkimyksiä vaikeuttaa tiedon puute sen populaation koosta ja levinneisyydestä. Sen tulevaisuuden turvaamiseksi tarvitaan lisää tutkimustoimia ja suojelualoitteita.
Lähteet:
Big Cats Wild Cats – Pampas Cat (https://bigcatswildcats.com/pampas-cat/)
International Society for Endangered Cats (ISEC) Canada – Pampas Cat (https://wildcatconservation.org/wild-cats/south-america/pampas-cat/)
The IUCN Red List of Threatened Species – Pampas Cat (https://www.iucnredlist.org/species/15309/97204446)
Laji.fi – Kolokolo (pampakissa) – Leopardus colocolo (https://laji.fi/taxon/MX.46619/taxonomy?showTree=true)