Prionailurus planiceps, joka tunnetaan yleisesti nimellä litteäpääkissa, on pieni luonnossa elävä kissalaji, joka on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Se on saanut nimensä ainutlaatuisesta fyysisestä ominaisuudestaan – litteän muotoisesta päästä – joka erottaa sen muista kissaeläinlajeista.
Litteäpäinen kissa on erittäin vaikeasti havaittava ja harvinainen laji, joka asuu kosteikoilla ja jolla on erityisiä sopeutumismahdollisuuksia vesipitoiseen elinympäristöönsä.
Litteäpääkissan fyysiset ominaisuudet
Litteäpääkissalla on suhteellisen pieni ja kompakti vartalo, jonka pituus on noin 41-50 senttimetriä, ja hännän pituus on noin 35-40 senttimetriä. Sillä on selkeästi litteä pää, jossa on leveä kallo ja lyhyt kuono.
Sen silmät ovat kaukana toisistaan, ja korvat ovat lyhyet ja pyöreät. Litteäpäisen kissan turkki on lyhyt ja tiheä, väriltään punaruskeasta harmaanruskeaan, ja sen alapuoli on vaaleampi. Sen tassuissa varpaiden välissä oleva osittainen nahkapoimu edistää sen taitavaa uintikykyä, aivan kuten kalastajakissallakin.
Elinympäristö ja levinneisyys
Litteäpääkissoja tavataan ensisijaisesti kosteikoissa, kuten soilla, rämeillä ja turvemailla Kaakkois-Aasiassa, kuten Malesiassa, Indonesiassa, Thaimaassa ja Borneossa. Ne asuvat tiheäkasvuisilla alueilla lähellä vesilähteitä, kuten jokia, järviä ja puroja. Laji on levinneisyysalueellaan hajanainen, ja sitä pidetään harvinaisena ja vaikeasti havaittavana.
Litteäpäiset kissat ovat alttiita elinympäristön häviämiselle ja heikentymiselle. Metsänhakkuu, kosteikkojen kuivattaminen ja maan muuttaminen maataloutta ja infrastruktuurin kehittämistä varten ovat merkittäviä uhkia niiden selviytymiselle.
Jäljellä olevien kosteikkojen elinympäristöjen säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää tämän ainutlaatuisen ja uhanalaisen kissalajin säilymisen kannalta.
Käyttäytyminen, ruokavalio ja saalistaminen
Litteäpääkissat ovat pääasiassa yöeläimiä ja elelevät yksin. Ne ovat erinomaisia uimareita, ja niiden tiedetään aktiivisesti jahtaavan saalista vedessä, kuten kaloja, sammakkoeläimiä ja äyriäisiä. Niiden räpylätassut auttavat navigoinnissa vesiympäristössä ja saaliin pyydystämisessä. Vesisaaliiden lisäksi ne syövät myös pieniä nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita, joita löytyy kosteikoilta tai niiden läheisyydestä.
Nämä kissat ovat vaikeasti lähestyttäviä ja niitä havaitaan harvoin luonnossa, joten niiden käyttäytymisen yksityiskohtainen tutkiminen on haastavaa. Niiden uskotaan olevan territoriaalisia, ja yksilöt merkitsevät reviirinsä hajumerkkien ja ääntelyn avulla. Litteäpääkissat kommunikoivat erilaisilla ääntelytavoilla, joihin kuuluvat muun muassa kehrääminen, sähinä ja murina.
Lisääntyminen ja elinikä
Litteäpääkissan lisääntymiskäyttäytymisestä luonnossa tiedetään vain vähän. Sen lisääntymismallin uskotaan olevan samanlainen kuin muilla pienillä luonnonvaraisilla kissalajeilla. Naaraat synnyttävät todennäköisesti yhdestä neljään pentua noin 56-78 päivän tiineyden jälkeen.
Pennut syntyvät sokeina ja avuttomina ja ovat riippuvaisia emonsa ravinnosta ja suojelusta, kuten muillakin kissaeläimillä. Kun ne kasvavat, emo tutustuttaa ne vähitellen kiinteään ravintoon ja opettaa niille tärkeitä metsästystaitoja. Litteäpääkissanpentujen tarkkaa vieroitusajankohtaa ja itsenäistymisikää ei ole hyvin dokumentoitu.
Litteäpääkissan eliniän pituus luonnossa on edelleen epävarma. Samankokoisten luonnonvaraisten kissalajien keskimääräinen elinikä on kuitenkin noin 10-12 vuotta. Tekijät, kuten elinympäristön laatu, saaliin saatavuus ja ihmisen toiminnan vaikutus, voivat vaikuttaa näiden vaikeasti lähestyttävien kissojen elinikään.
Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta litteäpääkissan lisääntymiskäyttäytymistä ja elinikää voitaisiin ymmärtää paremmin.
Uhanalaisuus
Litteäpääkissa on tällä hetkellä suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon luonnossa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) luokittelee litteäpääkissan uhanalaiseksi. Lajia uhkaavat ensisijaisesti elinympäristöjen häviäminen, heikentyminen ja pirstoutuminen ihmisen toiminnan, kuten metsäkadon ja saastuttamisen, vuoksi.
Populaatiokehitys ja uhkatekijät
Litteäpääkissojen tarkkaa populaatiolukua ei tunneta, mutta suuntaus on laskeva. Niiden kosteikkoelinympäristöjen jatkuva tuhoaminen maataloutta ja palmuöljyviljelmiä varten on aiheuttanut lajille valtavaa painetta, mikä on vähentänyt merkittävästi niiden määrää ja elinaluetta.
Metsänhakkuu ei ainoastaan vie näiden kissojen koteja, vaan se poistaa myös niiden ensisijaisen ravinnonlähteen, sillä litteäpääkissa on riippuvainen vesipohjaisesta ruokavaliosta, joka koostuu pääasiassa kaloista ja sammakoista.
Saasteet, erityisesti vesistöissä, ovat toinen merkittävä uhka tälle lajille. Koska litteäpääkissa on vettä rakastava laji, se on erityisen altis teollisuuden ja maatalouden valumavesien aiheuttamalle saastumiselle, joka voi johtaa saalislajien vähenemiseen ja vaikuttaa suoraan kissojen terveyteen.
Suojelutoimenpiteet
Koska litteäpääkissa on uhanalainen, se on suojeltu monilla sen levinneisyysalueella, kuten Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa. Erilaisia suojelutoimia on toteutettu, jotta taantumissuuntaus saataisiin pysäytettyä. Niihin kuuluvat elinympäristöjen suojelu ja kunnostaminen, metsästyksen sääntely ja ympäristökasvatustoimet.
Tarvitsemme kuitenkin kiireellisesti laajempia ja tehokkaampia suojelutoimia, kuten nykyisten lakien ja asetusten tiukempaa täytäntöönpanoa, suojelualueiden parempaa hallinnointia ja tehostettuja tiedotustoimia, joilla yleisöä valistetaan lajista ja sen ahdingosta. Lisäksi litteäpääkissaa koskevan tutkimuksen jatkaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta sen ekologisia tarpeita voidaan ymmärtää paremmin ja toteuttaa kohdennettuja suojelutoimia.
Lähteet:
Felidae Conservation Fund – Flat-headed Cat (https://felidaefund.org/learn/cats/flat-headed-cat)
Big Cats Wild Cats – Flat-headed Cat (https://bigcatswildcats.com/flat-headed-cat/)
International Society for Endangered Cats (ISEC) Canada – Flat-headed Cat (https://wildcatconservation.org/wild-cats/asia/flat-headed-cat/)
The IUCN Red List of Threatened Species – Flat-headed Cat (https://www.iucnredlist.org/species/18148/50662095)