Marmorikissa eli tieteelliseltä nimeltään Pardofelis marmorata on pieni luonnonvarainen kissa, joka on kotoisin Kaakkois-Aasian metsistä. Se on saanut nimensä selvästi erottuvasta turkistaan, jossa on marmoroituja kuvioita kullanruskeasta harmaaseen vaihtelevalla taustalla. Sen silmiinpistävä ulkonäkö tekee siitä yhden visuaalisesti upeimmista lajeista luonnonvaraisten kissojen joukossa.
Tämä laji on edelleen yksi vaikeasti tavoitettavimmista ja vähiten tutkituista kissoista, koska se suosii tiheitä, korkeahkoja metsiä. Se on usein puissa liikkuva laji, mikä muistuttaa puuleopardin elintapoja. Marmorikissan salaperäinen luonne ja sen elinympäristöjen vaikeapääsyisyys ovat kuitenkin rajoittaneet sen ekologian ja käyttäytymisen ymmärtämistä.
Marmorikissan fyysiset ominaisuudet
Marmorikissat ovat pieniä ja lihaksikkaita, ja niiden vartalo ja häntä ovat suhteellisen pitkiä. Ne painavat tyypillisesti 2-5 kiloa, ja niiden ruumiinpituus vaihtelee 45-62 senttimetriin. Häntä on erityisen pitkä, noin 35-55 senttimetriä, ja se tarjoaa tasapainoa, kun se liikkuu metsän latvustossa.
Niiden turkki on paksu ja pehmeä, väriltään pääasiassa ruskeankeltaisesta harmaaseen, jossa on tummempia, epäsäännöllisiä marmoroitumia, jotka muistuttavat paljon suuremmalla puuleopardilla nähtävää kuviointia. Niiden silmät ovat suuret ja tyypillisesti vihertävät tai kellertävät.
Marmorikissoilla on voimakas, tukeva ruumiinrakenne ja suuret käpälät, joissa on osittain sisäänvedettävät kynnet, jotka edistävät niiden erinomaisia kiipeilykykyjä. Niiden erikoistunut hampaisto viittaa erityiseen ruokavalioon, mutta niiden ruokailutottumusten yksityiskohdat ovat suurelta osin selvittämättä niiden salamyhkäisen luonteen vuoksi.
Elinympäristö ja levinneisyys
Marmorikissaa tavataan Kaakkois-Aasian trooppisissa sademetsissä, jotka ulottuvat Itä-Intiasta ja Nepalista Kiinan kautta Malesian niemimaalle sekä Borneon ja Sumatran saarille. Ne elävät tyypillisesti primäärisissä ja sekundäärisissä ikivihreissä sademetsissä, ja niitä on tavattu myös subtrooppisissa ja lauhkeissa metsissä levinneisyysalueensa pohjoisosassa.
Nämä kissat ovat hyvin arboreaalisia ja viettävät suuren osan ajastaan puissa. Ne suosivat tiheästi peittäviä elinympäristöjä, ja niitä on havaittu jopa 3000 metrin korkeudessa. Laajasta levinneisyydestään huolimatta marmorikissoja nähdään harvoin, koska ne käyttäytyvät hyvin välttelevästi muita eläimiä ja ihmisiä kohtaan, ja suosivat tiheitä, häiriintymättömiä metsäympäristöjä.
Käyttäytyminen, ruokavalio ja saalistaminen
Marmorikissan käyttäytyminen
Marmorikissojen oletetaan olevan pääasiassa yksineläjiä ja yöeläimiä, vaikka niitä on havaittu myös päivällä. Ne ovat erinomaisia kiipeilijöitä, ja niiden on havaittu lepäävän ja metsästävän puissa. Niiden pitkät, tuuheat hännät auttavat niitä tasapainoilemaan, kun ne liikkuvat latvustossa.
Mitä marmorikissa syö?
Niiden ruokavalion uskotaan koostuvan pääasiassa linnuista ja lehtonisäkkäistä, kuten oravista ja jyrsijöistä, vaikka niiden tiedetään syövän myös matelijoita ja hyönteisiä. Marmorikissan saalistustekniikkaa ei ole juurikaan tarkkailtu, mutta ne todennäköisesti käyttävät erinomaisia kiipeilytaitojaan väijyäkseen ja vaaniakseen saalista puissa.
Miten se saalistaa?
Pienestä koostaan huolimatta marmorikissojen tiedetään saalistavan itseään suurempia saaliseläimiä, mikä kertoo niiden voimakkaista petovaistoista. Niiden saalistuskäyttäytymisen yksityiskohdat, saalismieltymykset ja mahdolliset tekniikat jäävät kuitenkin suurelta osin spekulatiivisiksi, koska tästä vaikeasti lähestyttävästä lajista on tehty vain vähän havaintoja.
Lisääntyminen ja elinikä
Luonnossa elävien marmorikissojen lisääntymistottumuksista tiedetään vain vähän. Vankeudessa tehtyjen havaintojen perusteella naaraat synnyttävät yhden tai kaksi pentua noin 66-82 päivän tiineyden jälkeen.
Pennut vieroitetaan noin kolmen kuukauden ikäisinä, ja on todennäköistä, että ne itsenäistyvät noin kuuden kuukauden kuluttua. Marmorikissan elinajanodote luonnossa ei ole tiedossa, mutta vankeudessa elävien yksilöiden tiedetään elävän enimmillään 12 vuotta.
Onko marmorikissa uhanalainen?
Marmorikissa on IUCN:n punaisella listalla luokiteltu “lähes uhanalaiseksi”, mikä johtuu pääasiassa elinympäristön häviämisestä ja pirstaloitumisesta, joka johtuu metsien hävittämisestä maataloustarkoituksiin, puunkorjuusta ja ihmisasutuksesta. Sen salamyhkäinen luonne ja mieltymys metsäisiin elinympäristöihin tekevät siitä erityisen alttiin kyseisille uhkille.
Vaikka tarkkaa populaatiomäärää ei tiedetä lajin vaikeasti havaittavan käyttäytymisen vuoksi, sen määrän oletetaan vähenevän sopivien elinympäristöjen jatkuvan häviämisen myötä. Suojelutoimet ovat tällä hetkellä vähäisiä, mikä johtuu suurelta osin siitä, että lajin ekologiasta ja käyttäytymisestä ei ole riittävästi tietoa.
Joissakin sen levinneisyysalueen maissa marmorikissa on suojeltu kansallisella lainsäädännöllä, ja sen metsästys on kielletty. Näiden lakien täytäntöönpano voi kuitenkin olla haastavaa. Lisätutkimukset marmorikissan ekologiasta, levinneisyydestä ja populaatiokehityksestä ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan laatia tehokkaampia suojelustrategioita.
Lähteet:
Big Cats Wild Cats – Marbled Cat (https://bigcatswildcats.com/marbled-cat/)
International Society for Endangered Cats (ISEC) Canada – Marbled Cat (https://wildcatconservation.org/wild-cats/asia/marbled-cat/)
Britannica, The Editors of Encyclopaedia. “marbled cat”. Encyclopedia Britannica, 17 Feb. 2020, (https://www.britannica.com/animal/marbled-cat)
The IUCN Red List of Threatened Species – Marbled Cat (https://www.iucnredlist.org/species/16218/97164299)
Laji.fi – Marmorikissa – Pardofelis marmorata (https://laji.fi/taxon/MX.46644/taxonomy?showTree=true)