Felis nigripes, joka tunnetaan yleisesti nimellä mustajalkakissa, on yksi maailman pienimmistä luonnonvaraisista kissalajeista, ja se on kotoperäinen eteläisessä Afrikassa.
Pienestä koostaan huolimatta tämä kissa on voimakas ja menestyksekäs yöllinen saalistaja. Sen yleisnimi juontaa juurensa sen erottuvista mustista jalkapohjista.
Fyysiset ominaisuudet
Mustajalkakissa on pieni laji, joka painaa tyypillisesti vain 1,0-2,5 kiloa. Sen pään ja kehon pituus vaihtelee 36,7-52,1 senttimetrin välillä, ja lyhyt häntä lisää pituutta 16,4-29,5 senttimetriä. Lajin urokset ovat yleensä hieman suurempia kuin naaraat.
Mustajalkakissan turkki vaihtelee kanelinvärisestä ruskeaan, ja siinä on runsaasti mustia tai ruskeita täpliä, mikä antaa sille erinomaisen naamiointimahdollisuuden kuivassa elinympäristössään.
Nimensä mukaisesti mustajalkainen piirre on sopeutuminen sen elämään aavikolla, sillä se suojaa sen jalkoja kuumalta, hiekkaiselta maaperältä.
Elinympäristö ja levinneisyys
Mustajalkakissaa tavataan vain kolmessa maassa eteläisessä Afrikassa: Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Botswanassa. Tämä laji suosii kuivia alueita, erityisesti avoimia savanneja, ruohomaita ja Karoon puoliaavikkoa, joissa se voi hyödyntää pensaita ja korkeita ruohoja.
Lajin populaatiotiheys on alhainen koko elinympäristössään, mikä johtuu veden ja saaliin vähäisyydestä näillä kuivilla alueilla. Se suosii yleensä alueita, joilla on termiittikumpuja ja muiden eläinten hylkäämiä koloja, joita se käyttää päiväsaikaan lepo- ja lisääntymispaikkoina.
Käyttäytyminen, ruokavalio ja saalistaminen
Mustajalkakissat ovat yksineläviä yöeläimiä, jotka lepäävät päivisin koloissaan paetakseen kuumuutta ja tulevat yöllä ulos saalistamaan. Ne ovat tunnettuja energiatehokkuudestaan, sillä ne liikkuvat usein hitaasti ja kärsivällisesti saalistaessaan, mutta kykenevät hyökkäämään huomattavan nopeasti.
Niiden ruokavalio koostuu pääasiassa pienistä jyrsijöistä ja linnuista, mutta ne syövät myös hyönteisiä ja pieniä matelijoita. Pienestä koostaan huolimatta ne ovat raivokkaita saalistajia, ja niiden saalistusmenestys on yksi luonnossa elävien kissojen korkeimmista. Joidenkin tutkimusten mukaan ne saavat saalista jopa 30-50 minuutin välein yhden yön aikana.
Lisääntyminen ja elinikä
Kuten monen muunkin pienen kissalajin kohdalla, mustajalkakissat ovat yksinäisiä eläimiä, ja ne ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa lähinnä lisääntymiskaudella, joka ajoittuu yleensä heinäkuun ja maaliskuun välille. Urosten ja naaraiden väliselle kosiskelukäyttäytymiselle on yleensä ominaista, että uros seuraa naarasta, haistelee sitä ja käyttäytyy alistuvasti.
Onnistuneen parittelun jälkeen tiineys kestää 63-68 päivää. Tämä joihinkin muihin pieniin kissalajeihin verrattuna pidempi tiineysaika saattaa johtua siitä, että mustajalkakissa elää kuivassa ympäristössä, mikä mahdollistaa pidemmän kehitysvaiheen sen syntyessä.
Pentujen kehitys ja elinajanodote
Naaraat synnyttävät 1-3 pentua, yleensä luolan tai onkalon suojassa. Vastasyntyneet pennut ovat sokeita ja haavoittuvia, ja niiden silmät avautuvat vasta noin kymmenen päivän kuluttua. Ne alkavat syödä kiinteää ruokaa noin kuukauden ikäisinä ja itsenäistyvät noin viiden kuukauden iässä.
Mustajalkakissat saavuttavat sukukypsyyden 12-18 kuukauden iässä, kuten muutkin pienet kissalajit. Niiden elinikä luonnossa on suhteellisen lyhyt, tyypillisesti noin 6-7 vuotta, mikä johtuu pääasiassa ankarista ympäristöolosuhteista ja petoeläimistä. Vankeudessa, jossa uhkia on lievennetty, ne voivat elää jopa 13 vuotta.
Uhanalaisuus
Mustajalkakissa on tällä hetkellä IUCN:n uhanalaisten lajien punaisella listalla vaarantuneena (Vulnerable). Tämä asema johtuu lajiin kohdistuvista monista uhkista, jotka johtuvat pääasiassa ihmisen toiminnasta. Merkittäviä ongelmia ovat maanviljelykäytännöistä johtuva elinympäristön häviäminen ja maan muuttaminen maataloustarkoituksiin. Lisäksi niitä uhkaavat myös maanviljelijöiden karjan suojelemiseksi käyttämät saalistajien umpimähkäiset torjuntamenetelmät, kuten myrkyttäminen ja ansastaminen.
Mustajalkakissan suojelemiseksi pyritään muun muassa seuraamaan populaatioita, tutkimaan sen ekologiaa ja käyttäytymistä sekä toteuttamaan suojelujalostusohjelmia. Useissa levinneisyysalueen osavaltioissa noudatetaan myös lakisääteistä suojelua, mikä tekee lajin metsästyksestä ja kaupasta laitonta.
Mustajalkakissojen suojelutoimet ovat kuitenkin haastavia, koska niitä on vaikea havaita, ja koska ne ovat aktiivisia öisin.
Lähteet:
Animalia – Black-footed Cat (https://animalia.bio/black-footed-cat)
Big Cats Wild Cats – Black-footed Cat (https://bigcatswildcats.com/black-footed-cat/)
International Society for Endangered Cats (ISEC) Canada – Black-Footed Cat (https://wildcatconservation.org/wild-cats/africa/black-footed-cat/)
The IUCN Red List of Threatened Species – Black-footed Cat (https://www.iucnredlist.org/species/8542/177944648)