Oselotti, joka tunnetaan tieteellisesti nimellä Leopardus pardalis, on keskikokoinen villikissa, joka esiintyy Etelä-, Keski- ja Pohjois-Amerikassa. Oselotti tunnetaan silmiinpistävästä turkistaan ja yöaikaisista elintavoistaan, ja se on yksi tunnetuimmista nykymaailman pienistä villikissoista.
Nimi “oselotti” tulee atsteekkien sanasta “tlalocelot”, joka tarkoittaa peltotiikeriä. Nimestään huolimatta oselotti ei ole läheistä sukua tiikerille vaan pikemminkin muille pienille eteläamerikkalaisille kissoille, kuten margaille eli pitkähäntäkissalle ja tiikerikissalle.
Oselotin fyysiset ominaisuudet
Oselotti on tyypillisesti 55-100 cm pitkä, ja hännän pituus on 30-45 cm, joten se on yksi kookkaimmista “pienistä” kissoista. Aikuinen oselotti painaa yleensä 8-15,5 kiloa sukupuolesta ja maantieteellisestä sijainnista riippuen.
Oselotin turkki on lyhyt ja sileä, tyypillisesti kultainen, kellertävä tai ruskeankeltainen, ja siinä on kauniisti kuvioituja tummia täpliä ja ruusukkeita. Tämä upea turkki tarjoaa erinomaisen naamioinnin erilaisissa elinympäristöissä ruohomaista tiheisiin metsiin, ja se on valitettavasti tehnyt oselotista myös turkistavarakauppiaiden kohteen.
Oselotilla on upea ja silmiinpistävä turkki
Oselotti tunnetaan kauniista ja erottuvasta turkistaan, jota peittävät tiheästi mustareunaiset pilkut ja ruusukkeet, jotka yleensä ympäröivät yhtä tai kahta tummempaa pilkkua. Sen pohjaväri vaihtelee ruskeasta harmaaseen tai kanelinväriseen, joka vähitellen siirtyy valkoiseen vatsan alla olevaan värisävyyn.
Tämä silmiinpistävä turkki ei ainoastaan tarjoa erinomaista naamiointia niiden vaihtelevissa elinympäristöissä, vaan se myös vaihtelee yksilöstä toiseen, minkä ansiosta yksittäiset eläimet on helppo tunnistaa populaatiotutkimuksissa.
Turkki voi olla erilainen eri yksilöillä ja alueilla. Ruskehtavilla alueilla elävien oselottien turkki on yleensä vaaleampi ja niissä on vähemmän kuvioita, kun taas metsäalueilla elävillä oseloteilla on tummempi turkki ja enemmän kuvioita. Tämä turkin värin sopeutumiskyky antaa niille tarvittavan naamiointimahdollisuuden omassa ympäristössään.
Koko ja ruumiinrakenne
Aikuinen oselotti painaa tyypillisesti 11-15,5 kilogrammaa ja on ruumiinpituudeltaan 68-100 senttimetriä, lukuun ottamatta 26-45 senttimetrin pituista häntää. Oselotin vartalo on siis pidempi ja hoikempi kuin joidenkin muiden pikkukissojen, ja sillä on vahvat, lyhyet raajat, mikä tekee siitä taitavan kiipeilijän ja uimarin.
Kiipeily- ja uimataitojensa lisäksi oselotin fyysisiin ominaisuuksiin kuuluvat myös pyöreät korvat, vankka leukapari, jossa on voimakkaat kulmahampaat, sekä suhteellisen suuret etutassut.
Elinympäristö ja levinneisyys
Oselotin levinneisyysalue on yksi pienten villikissojen laajimmista, ja sitä tavataan erilaisissa elinympäristöissä pensaikoista ja soista sademetsiin. Ne ulottuvat Yhdysvaltojen Teksasin ja Arizonan eteläosista Keski-Amerikan kautta Etelä-Amerikkaan ja aina Pohjois-Argentiinaan asti.
Vaikka oselotit ovat erittäin sopeutumiskykyisiä ja pystyvät elämään erilaisissa ympäristöissä, ne suosivat alueita, joilla on tiheä kasvillisuuspeite. Ne ovat ensisijaisesti maaeläimiä, mutta ne ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä ja uimareita.
Käyttäytyminen, ruokavalio ja saalistaminen
Oselotit ovat eristäytyviä ja pääasiassa yöeläimiä, vaikka ne voivat olla aktiivisia päivisin alueilla, joilla ihmisten toiminta on vähäisempää. Niillä on vakiintuneet kotialueet, joita ne puolustavat muilta oseloteilta. Uroksilla on yleensä suuremmat alueet, jotka ovat usein päällekkäisiä useiden naaraiden alueiden kanssa.
Oselotin ruokavalio on monipuolinen, ja siihen kuuluu jyrsijöitä, kaneja, lintuja, matelijoita, kaloja ja jopa pieniä peuroja. Ne ovat erinomaisia kiipeilijöitä ja metsästävät toisinaan puissa, mutta yleensä ne jahtaavat saalistaan maassa.
Lisääntyminen ja elinikä
Naaraat synnyttävät yleensä yhdestä kolmeen pentua noin 79-85 päivän tiineyden jälkeen. Pennut syntyvät pesäkolossa, ja ne pysyvät emonsa kanssa jopa kaksi vuotta, jonka aikana ne oppivat selviytymiseen tarvittavat taidot.
Oselottien elinikä vaihtelee, sillä luonnossa elävät yksilöt elävät yleensä 7-10 vuotta, kun taas vankeudessa elävät yksilöt voivat elää jopa 20 vuotta. Pidempi elinikä vankeudessa johtuu tasaisesta ravinnonsaannista, petojen puutteesta ja eläinlääkärihoidon saatavuudesta.
Onko oselotti uhanalainen?
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut oselotin vähiten huolestuttavaksi. Kuten monia muitakin villikissoja, sitä uhkaavat kuitenkin lukuisat uhkatekijät, kuten metsien hävittämisestä johtuva elinympäristön häviäminen, turkisten metsästys ja laiton lemmikkieläinkauppa.
Vaikka kansainvälinen oselotin turkiskauppa on onneksi vähentynyt merkittävästi 1980-luvulta lähtien CITES-säädösten ansiosta, paikalliset populaatiot saattavat edelleen olla vaarassa elinympäristön häviämisen ja pirstoutumisen vuoksi.
Lähteet:
Big Cats Wild Cats – Ocelot (https://bigcatswildcats.com/ocelot/)
National Geographic – Ocelot (https://www.nationalgeographic.com/animals/mammals/facts/ocelot)
International Society for Endangered Cats (ISEC) Canada – Ocelot (https://wildcatconservation.org/wild-cats/south-america/ocelot/)
The IUCN Red List of Threatened Species – Ocelot (https://www.iucnredlist.org/species/11509/97212355)
Laji.fi – Oselotti – Leopardus pardalis (https://laji.fi/taxon/MX.46608/taxonomy?showTree=true)