Onsilla eli tiikerikissa (tieteelliseltä nimeltään Leopardus tigrinus), on pieni luonnossa elävä kissalaji, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisista sademetsistä.
Aiemmin se käsitti myös alalajinaan kissalajin nimeltä Leopardus guttulus, mutta sittemmin geneettiset tutkimukset ovat tunnistaneet ne erillisiksi lajeiksi.
Tiikerikissa on yksi Amerikan pienimmistä villikissalajeista, joka on kooltaan samankokoinen kuin suuri kotikissa. Pienestä koostaan huolimatta se on taitava saalistaja, ja se on tunnettu sopeutumiskyvystään erilaisiin elinympäristöihin tiheästä metsästä pilvimetsään.
Tiikerikissan fyysiset ominaisuudet
Tiikerikissa on pieni mutta vankkarakenteinen, ja sen ruumiinpituus vaihtelee 38-59 cm:n välillä. Pitkä häntä lisää pituutta 20-42 cm. Aikuiset tiikerikissat painavat tyypillisesti 1,5-3 kg.
Niillä on tiheä, pehmeä turkki, jonka väri vaihtelee vaaleankeltaisesta ruskeaan ja jota peittävät tummat ruusukkeet. Alapuoli on vaaleampi ja siinä on pienempiä täpliä. Häntä on rengasmainen, jalat ovat lyhyet ja silmät suuret. Nämä piirteet yhdessä antavat tiikerikissalle eksoottisen ulkonäön.
Pienikokoinen ruumiinrakenne ja turkin kuviot
Tiikerikissa on yksi Amerikan pienimmistä kissoista, ja se painaa tyypillisesti vain 1,5-3 kiloa. Sen ruumiinpituus vaihtelee 38-59 senttimetrin välillä, ja hännän pituus on 20-42 senttimetriä. Sen pieni koko johtaa usein sekaannukseen pitkähäntäkissan tai oselotin kanssa.
Tiikerikissan turkki on pehmeä ja paksu, ja siinä on ruusukkeita tai pilkkuja, jotka ovat pienempiä ja tiheämpiä kuin oselotilla. Lajin pohjaturkin väri vaihtelee kellertävän okrasta harmaaseen.
Fyysiset mukautumat puissa elämistä varten
Tiikerikissalla on useita piirteitä, jotka viittaavat puoliarboreaaliseen elämäntapaan, tarkoittaen, että se elää puoliksi maassa ja puoliksi puissa. Sen takajalat ovat hieman etujalkoja pidemmät, mikä mahdollistaa puuhun kiipeämisessä tarvittavat voimakkaat hypyt.
Häntä, joka voi olla jopa kaksi kolmasosaa sen ruumiin pituudesta, tarjoaa lisätasapainoa puiden latvoissa liikkuessa. Kissan sisäänvedettävät kynnet ovat toinen mukautuma arboreaaliseen elämään, ja ne auttavat sekä kiipeämisessä että saaliin pyydystämisessä.
Elinympäristö ja levinneisyys
Tiikerikissaa tavataan suuressa osassa Keski- ja Etelä-Amerikkaa. Sen levinneisyysalue ulottuu Keski-Amerikan Costa Ricasta Etelä-Amerikan Pohjois-Argentiinaan. Se elää erilaisissa ympäristöissä, kuten trooppisissa sademetsissä, pilvimetsissä ja savanneilla.
Vaikka tiikerikissat voivat asua erilaisissa ympäristöissä, ne suosivat erityisesti alueita, joilla on paljon sadetta ja tiheä kasvillisuus. Tästä sopeutumiskyvystä huolimatta elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen ovat lajin suurimpia uhkia.
Käyttäytyminen, ruokavalio ja saalistaminen
Tiikerikissa on ensisijaisesti yöeläin ja yksineläjä. Se on taitava kiipeilijä, ja sen voi usein löytää puista, mikä auttaa sekä saalistamisessa että muiden petojen välttämisessä. Ne ovat kuitenkin taitavia saalistajia myös maassa.
Niiden ruokavalio koostuu pääasiassa pienistä nisäkkäistä, kuten jyrsijöistä ja pienistä apinoista, sekä linnuista, hyönteisistä ja matelijoista. Muiden pikkukissojen tavoin onsillat saalistavat salakavalasti ja käyttävät naamioitumista hyväkseen päästäkseen saaliin lähelle ennen nopeaa hyökkäystä.
Millaista on tiikerikissan lisääntymiskäyttäytyminen, ja kuinka kauan se elää?
Onsillojen lisääntymiskäyttäytymistä luonnossa ei ole hyvin dokumentoitu, mutta sen uskotaan olevan samanlaista kuin muiden pienten kissalajien. Naaraiden uskotaan synnyttävän yhdestä kolmeen pentua noin 70-75 päivän tiineyden jälkeen.
Niiden elinajanodotteesta on niukasti tarkkoja tietoja, mutta niiden uskotaan elävän luonnossa enimmillään 11 vuotta. Vankeudessa, jossa saalistuksen ja tautien kaltaisia uhkia on lievennetty, niiden tiedetään elävän jopa 17 vuotta.
Onko tiikerikissa uhanalainen?
Tiikerikissa on tällä hetkellä IUCN:n punaisella listalla “haavoittuvassa tilassa” (Vulnerable). Lajin tärkeimpiä uhkia ovat metsien hävittämisestä ja maatalouden laajentumisesta johtuva elinympäristön häviäminen, laiton metsästys turkiksen vuoksi ja kostoiskut siipikarjan saalistuksen vuoksi.
Lajin suojelemiseksi tarvitaan toimia, kuten elinympäristön säilyttämistä, metsästyksen sääntelyä ja tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä aloitteita. Kissan laajan levinneisyyden vuoksi kansainvälinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää näiden toimien onnistumisen kannalta.
Lähteet:
Big Cats Wild Cats – Oncilla (https://bigcatswildcats.com/oncilla-little-spotted-cat/)
Animal Diversity Web – Leopardus tigrinus (https://animaldiversity.org/accounts/Leopardus_tigrinus/)
Wild Cats Magazine – Tiger Cat / Oncilla (Leopardus tigrinus) (https://wildcatsmagazine.nl/wild-cats/tiger-catoncilla-leopardus-tigrinus/)
The IUCN Red List of Threatened Species – Northern Tiger Cat (https://www.iucnredlist.org/species/54012637/50653881)