Maailman kaikista luonnossa elävistä kissalajeista yli 80 prosenttia on pieniä kissoja. Niitä esiintyy Afrikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Keski-Amerikassa ja Euroopassa. Suurin osa pienistä kissoista on suurempia kuin kotikissat, mutta samankokoisiakin löytyy.
Pieniä kissoja voi tavata monenlaisissa elinympäristöissä, aavikoilta, niityiltä, kukkuloilta ja vuorilta.
Suurten kissojen tapaan myös pieniä kissoja uhkaavat monet luonnonsuojelulliset uhkatekijät, kuten elinympäristöjen häviäminen, salametsästys ja saaliin väheneminen.
Mitkä kissat kuuluvat pieniin kissoihin?
Pieniin kissoihin (Felinae) kuuluu 33 eri kissalajia. Ne ovat paljon pienempiä kuin suurkissat, ja kuten yllä mainittiin, moni niistä on lähellä kotikissaa kooltaan, tosin isompiakin löytyy, kuten esimerkiksi gepardi ja ilves. Tosin, gepardi (ja myös puuma) voidaan luokitella sekä suurkissoihin että pieniin – siksi ne löytyvät sivustomme kummastakin kategoriasta.
Lista pienistä luonnonvaraisista kissoista
- Puuma (Puma concolor) – lasketaan myös suurkissaksi
- Gepardi (Acinonyx jubatus) – lasketaan myös suurkissaksi
- Metsäkissa (Felis silvestris)
- Afrikanvillikissa (Felis lybica)
- Kiinanaavikkokissa (Felis bieti)
- Hietakissa (Felis margarita)
- Mustajalkakissa (Felis nigripes)
- Viidakkokissa (Felis chaus)
- Prionailurus javanensis (ei suomenkielistä käännöstä)
- Leopardikissa (Prionailurus bengalensis)
- Kalastajakissa (Prionailurus viverrinus)
- Litteäpääkissa (Prionailurus planiceps)
- Ruostetäpläkissa (Prionailurus rubiginosus)
- Arokissa (Otocolobus manul)
- Jaguarundi (Herpailurus yagouaroundi)
- Punailves (Lynx rufus)
- Ilves (Lynx lynx)
- Iberianilves (Lynx pardinus)
- Kanadanilves (Lynx canadensis)
- Andienkissa (Leopardus jacobita)
- Vuorikissa (Leopardus geoffroy)
- Yökissa (Leopardus guigna)
- Leopardus guttulus (tiikerikissan alalaji)
- Tiikerikissa (Leopardus tigrinus)
- Pampaskissa (Leopardus colocolo)
- Pitkähäntäkissa (Leopardus wiedii)
- Oselotti (Leopardus pardalis)
- Aavikkoilves (Caracal caracal)
- Afrikankultakissa (Caracal aurata)
- Servaali (Leptailurus serval)
- Marmorikissa (Pardofelis marmorata)
- Aasiankultakissa (Catopuma temminckii)
- Borneonkissa (Catopuma badia)
Erot pienten ja isojen kissojen välillä
Kissojen luokittelu pieniin ja isoihin kissoihin (tai suurkissoihin, kuten tällä sivustolla useimmiten sanotaan) perustuu pääasiassa fysiologisiin ja käyttäytymiseen liittyviin eroihin. Panthera-sukuun kuuluvat suurkissat – leijonat, tiikerit, leopardit, jaguaarit ja lumileopardit – ovat tunnettuja kyvystään karjua, mikä johtuu niiden kurkussa olevasta joustavasta kieliluussa. Tämä on ominaisuus, jota pienillä kissoilla ei ole.
Puuleopardit ja borneonpuuleopardit (Neofelis-suku) ovat mielenkiintoinen poikkeus, sillä ne eivät osaa karjua, mutta niitä pidetään silti usein suurina kissoina niiden samankaltaisen anatomian vuoksi.
Pienillä kissoilla, joihin kotikissatkin kuuluvat, on kiinteä ja kankea kieliluu, ja ne pystyvät kehräämään yhtäjaksoisesti. Isot kissat voivat päästää jonkinlaista kehräystä muistuttavaa ääntä, mutta se ei ole “aitoa”, jatkuvaa kehräystä, jota pienet kissat pitävät yllä.
Kissan koko voi olla myös erottava tekijä, mutta se ei ole ainoa tai edes ensisijainen tekijä. Esimerkiksi puumat ja gepardit ovat suurkissoja kokonsa puolesta, mutta ne luokitellaan myös pieniksi kissoiksi, koska niiden fyysiset ja käyttäytymisominaisuudet vastaavat enemmän pieniä kissoja. Esimerkiksi juuri kyvyttömyys karjua ja kyky kehrätä.
Toinen näkökohta on saalistaminen ja sosiaalinen käyttäytyminen. Suuret kissat ovat tyypillisesti sosiaalisempia eläimiä, jotka käyttäytyvät jossain määrin yhteistyössä (kuten leijonat) tai pitävät yllä reviirejä (kuten tiikerit ja leopardit). Monet pienet kissat ovat yksinäisiä, ja niiden sosiaalinen kanssakäyminen on vähäistä paritteluaikojen ulkopuolella, vaikka poikkeuksiakin on.
Missä maailman osissa pieniä kissoja elää?
Euroopan pieniin villikissoihin kuuluvat metsäkissa, skotlantilainen villikissa, ilves ja iberianilves.
Afrikassa asuu afrikankultakissa, afrikanvillikissa, mustajalkakissa, servaali, aavikkoilves ja hiekkakissa.
Etelä-Amerikassa on useita pieniä luonnonvaraisia kissoja: Andienkissa, vuorikissa, jaguarundi, pitkähäntäkissa, oselotti, pampaskissa, tiikerikissa ja yökissa.
Aasiassa tavataan Aasiankultakissa, Borneonkissa, Kiinanaavikkokissa, aavikkokissa, kalastajakissa, arokissa eli manuli, viidakkokissa, marmorikissa, puuleopardi, ruostetäpläkissa, leopardikissa ja litteäpääkissa.
Jaguarundi, ilves ja oselotti tavataan Pohjois-Amerikassa.
Pieniä villikissoja löytyy myös Lähi-idästä.
10 mielenkiintoista faktaa pienistä kissoista!
- Kalastajakissa (Prionailurus viverrinus) on nimensä mukaisesti erinomainen uimari, joka kalastaa ateriansa. Sen tiedetään naputtelevan veden pintaa hyönteisten liikkeitä jäljitellen ja houkuttelevan kalat pintaan ennen kuin se kauhoo ne ulos tassullaan.
- Hiekkakissa (Felis margarita) on ainoa kissalaji, jota tavataan pääasiassa aavikoilla. Niillä on erityiset turkispäällysteiset tassunpohjat, jotka suojaavat niitä kuumalta hiekalta.
- Pitkähäntäkissat (Leopardus wiedii) ovat tunnettuja kyvystään kääntää takajalkojaan 180 astetta, minkä ansiosta ne voivat juosta alas puita pää edellä kuin oravat. Ne voivat myös roikkua oksasta yhden takajalan varassa!
- Vaikka mustajalkakissa (Felis nigripes) on Afrikan pienin kissalaji, se on myös tappavin. Se onnistuu saalistuksessaan 60-prosenttisesti, mikä tekee siitä koko kissojen suvun menestyneimmän saalistajan.
- Arokissoilla eli manuleilla (Otocolobus manul) on pyöreät pupillit, toisin kuin useimpien pienten kissojen tyypilliset pystysuorat pupillit. Tämä ominaisuus yhdessä tiheän turkin ja litteiden kasvojen kanssa antaa niille ainutlaatuisen ilmeikkäät kasvot.
- Nimestään huolimatta viidakkokissat (Felis chaus) asuvat mieluiten veden lähellä. Niitä tavataan kosteikoilla sekä jokien ja järvien varsilla Aasiassa.
- Aavikkoilveksillä (Caracal caracal) on näyttävä hyppykyky, ja ne voivatkin hypätä ilmaan ja samalla pudottaa useita lintuja kerralla maahan.
- Oselotteja (Leopardus pardalis) kutsutaan joskus “kääpiöleopardeiksi” niiden silmiinpistävän kauniin turkiksen vuoksi. Laiton turkiskauppa on johtanut niiden kannan vakavaan vähenemiseen joillakin alueilla.
- Servaalilla (Leptailurus serval) on kaikista kissoista pisimmät jalat suhteessa ruumiin kokoon, mikä auttaa sitä pyydystämään jyrsijöitä ja muita pieniä eläimiä korkeassa ruohossa.
- Kanadanilveksen (Lynx canadensis) ruokavalio on erikoistuneempi kuin ehkä minkään muun kissalajin – sen ensisijainen saalis on lumikenkäjänis.